Koulutuksessa

Aamulla sain esimakua siitä, mitä on lähteä yhtä matkaa kouluun lähtevien lasten kanssa. Minulla oli työnantajan järjestämä koulutus henkilökohtaisille avustajille. Koulutus kesti vain puoleenpäivään, mutta aamun toimet piti organisoida ihan toisella jämäkkyydellä, jotta ehdin ajoissa paikalle.

"Jokaisella on oikeus itsenäiseen elämään joka päivä" oli koulutuksen teema ja pohdimme avustajan suhdetta avustettavaan eettiseltä kannalta. Saimme tarpeellista muistutusta siitä, että vanhuksella ja vammaisella on elämänsä jokaisena päivänä päätösvalta omista asioistaan. Käytännön esimerkki: meille useimmille on aivan päivänselvä ja jokapäiväinen asia, että saamme itse päättää, mitä syömme aamupalaksi, mihin aikaan ja missä haluamme aamupalamme nauttia (ruokapöydän ääressä, tietokonepöydältä, vuoteessa lökötellen tai vaikka sohvalla tv:tä katsellen.) Monen vanhuksen ja vammaisen kohdalla tämän pienen jokapäiväisen elämän päätöksen tekee joku muu hänen puolestaan.
Itsemääräämisoikeuden toteutuminen näyttää kaventuvan samassa tahdissa, kun ihminen vanhenee tai vammautuu. Näin ei saisi olla, koska on kysymys lakiin kirjatusta asiasta, mutta olemme oudosti sokeutuneet tälle epäkohdalle.
Sain paljon pohdittavaa ihan omaan suhtautumiseeni vanhusten ja vammaisten elämään, kuin myös työhöni heidän avustajanaan.