Paluuta työjuurille

Tarkoituksella en tullut aikaisemmin tänne hihkumaan uutta työasiaani. Ajattelin, että hiukan intoni laantuu ensimmäisen työvuoron -joka kaiken lisäksi oli yövuoro - jälkeen. Mutta into ja tyytyväisyys on edelleen voimakas.
Työnanatajani, jolle teen avustajan keikkoja, tarjosi yllättäen lähihoitajan työtä vanhainkodissa ja ensimmäinen työvuoro oli yövuoro. Otin vuoron luottavaisena vastaan, koska toisena yöhoitajana oli kokenut  talon oma hoitaja.
Edellisestä kerrasta lähihoitajan työssä oli aikaa. Työ itse sujui, mutta haasteellisimmat asiat työvuorossa oli päästä sisään ulko-ovesta, löytää oikea osasto ja saada henkilökunnan vessan ovi auki. Eli päättelykykyä ja ongelmanratkaisutaitoja täytyi käyttää aika yllättävissä tilanteissa.
Todennäköisesti en tehnyt vuoroni aikana mitään suurempia virheitä, koska pyysivät minua mahdollisimman pian paikkaamaan avoimia työvuoroja jatkossakin. Pienillä kotiasioiden järjestelyillä  otin vastaan ensi viikolle maanantaille ja tiistaille aamuvuorot.

Kyllä tuntui vanhusten kanssa työskentely niin perin juurin omalta työltä.

Ajatuskulku kävi tänään siinä ajatuksessa, miltä minusta itsestäni tuntuisi tilanne, että minä joutuisin/pääsisin vanhainkotiin. Kovin kevyesti olen ajatellut ihmisen tunteita siinä tilanteessa, kun oma koti, oma ympäristö ja omat rutiinit täytyy jättää. Vaikka vanhainkodin olosuhteet olisivat kuinka "kodinomaiset" ja tuntisi olonsa turvalliseksi, niin kuitenkin muutos "tavalliseen" elämään mahtaa olla raju. Toki on vanhoja, joille hoitolaitokseen pääsy on huojentava asia ja he kokevat sen pelkästään hyvänä asiana. Mutta monelle voi olla masentava ajatus tulla sysätyksi syrjään tutuista elämän asetelmista.
En siis ihmettele niitä, jotka luovuttavat elämän langoista kokonaan ja jättäytyvät vuoteen pohjalle muiden armoille.

. . .

Saaralle kävi eilen pieni vahinko. Hän oli innostunut illalla pihalla poikien (!) kanssa heittelemään pieniä kiviä, joista yksi oli kimmonnut polkupyörävaraston oven lasiin. Uloimpaan lasiin tuli pieni reikä. Saara itse säikähti ihan sydänjuuriaan myöten, mutta onneksi Isi oli pihassa. Saara tuli sitten itkun kanssa sisälle ja lohduttelin, että ei tarvitse yhtään surra, että se oli vain lasia ja se saadaan vaihdettua.
Soitin huoltomiehelle ja tänään kävi jo lasiliike ottamassa mittoja. Perästä kuullaan, tuleeko lasku. Kotivakuutus ei tässä meitä auta, kun olen tarkoituksella pitänyt siinä 800 euron omavastuuta.
Ensimmäinen ikkunavahinko tämä oli kahteenkymmeneen vuoteen. Edellinen oli se, jolloin vanhin poika juoksi Koskelan kodissa lasisesta ulko-ovesta kämmenet edellä läpi. Siitä tuli pikainen ambulanssireissu lasten päivystykseen.

Kampaajatyttö hoksasi ruokatunnilla kotona käydessään, että vapaapäivällä oleva isä olisi sopiva asiakas hänen viimeiseen näyttökokeeseensa. Aiheena on miesten föönikampaus. Onneksi oli jo aikaa Isin edellisestä tukanleikkuusta, jotta Kampaajatytöllä riittää materiaalia. Muistutin, että siistii myös rehottavat nenä-ja korvakarvat...

Päiväni jatkuu lihaisissa merkeissä. Puolitoista kiloa suikalepaistia odottaa paistamista.
Illansuussa saan kotiinkuljetettuna liki seitsemän kiloa erilaisia lihoja ja lihatuotteita. Osallistuin kolmeviikkoiseen markkinatutkimukseen ja palkintona sai valita lahjakortteja tai tuotepaketin. Lihapaketti veti pidemmän korren, koska  lihojen arvo on reippaasti yli lahjakorttien arvon.