Katselin vanhoja blogitekstejäni ja totesin, että olen alkanut kirjoittaa tylsästi. Ennen vanhaan saattoi seuraavassa lauseessa lukea ihan mitä tahansa. Nyt arvaa etukäteen ainakin kaksi seuraavaa lausetta. Mistäköhän tämä lässähtäminen johtuu? Vai olenko tonkinut kaikki maailman asiat niin perusteellisesti, ettei auringon alla ole enää mitään uutta.
Entinen Tirtetta, nykyinen Saara on alkanut enimmäkseen puhua ihan järkevän ihmisen asioita, ettei hänenkään jutuistaan irtoa mitään hauskaa jutunjuurta. Melska kyllä panee parastaan, mitä lausahduksiin tulee, mutta paljoa ei parane tyttärensä lapsen oivalluksia tänne raapustella. Toki Melska sanoi tänä aamuna vieressään aamupalaa syövälle Sakke-Makelle (Sakke- Makke on Melskan antama lempinimi Sakarille)
- "Koitapas nyt rauhottua".
Yksi syy tähän ilmaisuni kaventumiseen on armotta vanheneminen. Vielä vuosi sitten tunsin olevani Melskan rattaiden kanssa ulkona liikkuessani vallankin tosissaan otettava perheenäiti. Nyt kun liikun ulkona Melskan ja omien lasteni kanssa, kaikuu ympärilläni jokaisen suusta "mummo, hei, katsopas tätä.." Kyllä vain: omatkin lapset taitavat useimmin kutsua minua mummoksi, kuin äidiksi. Eikä se vielä mitään: mieskin huhuilee pihassa lumikasan päältä:
- "Mummoo! Me lasketaan täällä Melskan kanssa pyllymäkeä! Tule sinä kanssa!"
Mutta näin se on. Mummo ja pappa tässä ollaan ihan kokosydämisesti. Tänään tuli kaiken lisäksi 25 vuotta siitä, kun maistraatista lähdimme vihkimätodistus kourassa. Huomenna tulee 25 vuotta ikimuistoisesta hääjuhlastamme Iso Roobertinkatu 24:ssä. Ja herttaiset naurut olisi saanut jutuilleen kuulla se, joka olisi tuolloin meille kertonut tulevaisuuden lapsiluvuksemme 13.
Sunnuntaina, kun vietimme päivänokoshetkeä ja suurin osa lapsista oli omissa menoissaan - Saaraa myöten, mies totesi, että "pitäisi saada lisää lapsia, kun on niin hiljaista".
Toivon mukaan lapsenlapsia saadaan joskus lisää, mutta rauhallisempaan menoon saa alkaa totutella.
Mielenkiinnolla kyllä odotan uutta elämänvaihetta, joka on ensi syksynä edessä. Lähetin tänään varmistuksen, että otan vastaan opiskelupaikan Hieronta-akatemiassa ja aloitan klassisen hieronnan yksivuotisen opiskelun 13.8. 2013. Kirjastosta varasin käytännön lihashuollon ja anatomian oppikirjat tutustumista varten.
Katsotaan, miten mummon käy, hyytyykö kirjoituskäsi entisestään vai alkavatko vetreät tuulet puhaltamaan.
Älä vaan lopeta kirjoittamista! En aina kommentoi, mutta luen kyllä jokaisen kirjoituksesi. Tuntuu kuin olisin käymässä luonasi kylässä virkistäytymässä ja voimistumassa palatakseni taas omaan kotiini jossa olen yksin vaikkakin perheen parissa. Itse olen uskossa mutta mieheni on ateisti. Lapset tasapainoilevat sitten siinä vakaumusten välissä...(Tätä ei tarvitse julkaista, haluan sanoa tämän vain Sinulle!)
VastaaPoistaToki, Kaisamaiju, kannustava kommenttisi täytyy julkaista. Hali sulle.
PoistaKuitenkin kirjoituksesi on kuin keidas yksinäisen aamuun. Luen kaikki, mitä kirjoitat, ahmin elämääsi joka on niin vaihtelevaa.
VastaaPoistaOnnea syksyn koulutielle, olet sinä pirteä!
Mummoilu on ihan kivaa.Myöhästyneet Onnittelut eilisen johdosta.
VastaaPoistaHuomaan, että blogimaailmassa on sellainen hiljainen ajanjakso. Kylmä kevät jotenkin kohmettaa. Ruokareseptit ja remontti kiinnostavat. Hyvä kun innostut uuteen! Maailmanmeno on niin hektistä, että toisenlaisia hoitajia tarvitaan pian enemmän kuin apteekin hyllyjä. Mummoilusta minäkin saan iloni ja uuden kesän suunnittelusta. Eli pyrin jatkamaan kesäkahvilassani.
VastaaPoistaVoimia sinulle! Osaat kyllä löytää ne ilonmuruset.
on ihanaa olla mummo <3 pikkuiseni tänä aamuna huuteli mummoa avukseen,kun sai neuvolassa rokotus-piikin.Hassua,5kk.n ikäisenä eka sana on mummo <3
VastaaPoistaSuville kommentti:
PoistaEn ole ikipäivinä kuullut, että 5 (viiden) kuukauden ikäinen vauva PUHUU...
Ystävyydellä yksi mummo.