Kodinhoitohuoneemme, sen pienen pömpelin täytteenä on ainakin viisi vuotta kyhjöttänyt pesukonejättiläinen, jonka korjauttamisesta luovuin, kun kuulin tarvittavan varaosan maksavan 650 euroa. Pyykkikone oli niin sanottu "jenkkikone", jota kodinkoneasentajamme suositteli suureen perheeseemme. Kone oli siis käyttökelvoton ja odottanut vahvoja miehiä (!) roudaamaan kierrätykseen.
Tänään oli se kevään perinteinen päivä, jolloin talomme viereisen torin laidalle tulivat erikoisjätteiden keräysautot, joihin sai maksutta tuoda elektronikka-, metalli- ja ongelmajätettä.
Hyvissä ajoin aamupäivällä kuskasimme rystyset ovenpieliä raapien miehen kanssa sen jättiläisen alas rappukäytävään vapaaseen syvennykseen odottamaan iltaa. Seuraa pesukoneelle teki parvekkeella talvehtineet kolme televisiota, joista kaksi tarjosi lisää punttitreeniä. Metallinkeräykseenkin löytyi sylillinen tavaraa.
Kun ilta tuli ja autojen tuloaika lähestyi, jouduin turvautumaan ainoaan paikalla olevaan vahvaan poikaan, jonka suosiollisella avustuksella kuljetimme pesukoneen nokkakärryjen nokassa autojen pysähtymispaikalle. Jouduimme treenin vahvistamiseksi kiertämään koko torin kuormamme kanssa, koska jäinen lumikasa tukki suorimman tien.
Mutta niin vain on selätetty yksi mieltäni painanut asia, kun nuo joutavat rojut on saatu nurkkia täyttämästä. Kunhan kesäkuun alussa saadaan pihaan taloyhtiön hankkima jätelava ja saan vielä loput rojut parvekkeelta pois, alkaa tuntua "raiveelta".
Olen pelännyt, että saamme huomatuksen parvekkeemme rojukasoista, kun ne näkyy ohikulkijoidenkin silmään. Muuta vaihtoehtoa ei juurikaan ole, jos aikoo kierrättää rojunsa asianmukaisesti ja säällisin kustannuksin.
Pyykkikoneen olisi kyllä tullut kotoa noutamaan kierrätykseen erikoistunut yritys, mutta en suostunut maksamaan siitä ilosta 150 euroa.
Vaikka en tämänpäiväisestä rehkimisestä koe tienanneeni mitään rahallisesti, vaikka mieli onkin huojentunut, niin mummoista itsetuntoani kohotti reilusti se, että nostin pesukoneen kahteen pekkaan kierrätystyöntekijämiehen kanssa lavalle toisen pesukoneen päälle.
Huomiset lihaskivut palauttaa väistämättä itsetuntoni takaisin normaalimummoasemiin.
Sanotaan, että tekemättömät työt rasittavat eniten ja niin se taitaa olla. On iso helpotus kun saa jonkin ison työn hoidettua. Sinulla taitaa olla kauppakassien kanniskelun ansiosta aika hyvin "bodia". Toivottavasti ei lihakset tule liian kipeiksi pesukoneen nostelusta.
VastaaPoistaLuonto kiittää ja lihakset sai treeniä, täydellistä!!!
VastaaPoistaHieno saavutus!
VastaaPoistaKierrätys on muotia, mutta myös muuten tarpeellista, jotta pystymme elämään tässä maailmassa - tavaraa on aivan älyttömän paljon verrattuna lapsuuteemme, jolloin esimerkiksi oli vaatetta vain pesuvaihtoon eikä pesty joka päivä - ei sellaista määrää kuin nyt.