Torstaina olin seurakunnassamme kuuntelemassa seurakuntakoulun opetusta aiheesta "Vaikeudet ja ristin voima".
Heräsin erään totuuden edessä.
Helposti huomaamme rukoilevamme vaikeuksien kohdatessa, että Jumala siirtäisi vaikeudet pois, säästäisi meidän elämän vaikeuksilta tai jotenkin vain voisimme siirtyä ajassa eteenpäin ja hypätä vaikeuksien yli. Jumalan toimintatapa kun onkin hämmästyttävän usein täysin päinvastainen: Hän kulkee mukanamme vaikeuksien läpi.
Sitten jäin pohtimaan Jeesusta Getsemanessa rukoilemassa. Jeesus sanoi Isälleen:
"Isäni, jos sinä tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni vaan sinun."
Jeesuksen ihmisyys käytiin läpi myös tällä elämän alueella. Jeesuskin, taivaallisen tehtävänsä tietävänä, kysyi isältään vielä viime hetkillä, olisiko Hänen tahtonsa ehkä muuttaa tapahtumien kulkua.
Paneutumatta sen enempää vaikeuksien vaikutuksiin ja merkitykseen elämässämme, totean, että Jumalan huolenpito korostuu elämässämme vaikeina aikoina.
Kun elämä sujuu mukavasti eteenpäin aiheuttamatta sen suurempaa päänvaivaa, on leppoissaa kulkea Jeesuksen käsipuolessa. Kun vaikeudet alkaa viedä huomiotamme moneen eri suuntaan ja levollinen pohjavire sydämessä alkaa ailahdella, on huojentavaa tietää, että Jeesuksen käsipuolen lisäksi voimanamme kulkee myös vahvat ja auttavat enkelit ja päämäärä pysyy aina samana.
Kun kuljemme vaikeuksissa ja kerromme asioistamme Jumalalle, voimme pyytää Häneltä myös aivan käytännöllisiä neuvoja tilanteesta selviämiseen.
Itse koin tällaisen asian kuluneella viikolla, kun olin tuskaillut ja miettinyt erään ongelmani kanssa ja rukoillut ympäripyöreästi Jumalalta kiertotietä ongelman ratkaisuun. Jumala sanoi minulle kuitenkin konkreettisen neuvon, kuinka alkaa hoitaa sitä ongelmaa ja saada askel kerrallaan asia ratkaistuksi ja läpikäydyksi. Olin hyvin huojentunut, vaikka itse ongelman lähtöasetelma ei ole poistunut mihinkään - minulle annettiin vain viisautta asian hoitamiseen.
Kiitos, kun muistutit! ♥
VastaaPoistaTuo oli taas hyvin puhuttu. Nimenomaan Jumala kulkee vierellämme vaikeuksien läpi ja silloin Hän on meitä kaikista lähimpänä. Saman olen kokenut äskettäin, että Jumala ei pyyhi ongelmia pois vaan auttaa selviytymään. Toki joskus Hän voi vain pyyhkiä ne poiskin.
VastaaPoistaTänään radiossa muistutettiin, ettei pitäisi todistaa vain siitä miten Jumala on ratkaissut ongelman tai parantanut, vaan myös siitä ellei niin käy.
Niinpä. Viime viikolla totesin töissä työparina toimivalle kollegalle, että nyt on niin paljon kaikkea, ettei auta ainakaan sairastua. Ja miten kävi. Kolme päivää sen jälkeen minuun iski kamala flunssa. Nyt olen sairaana ja äänettömänä kotona. Olin pyytänyt Jumalaltakin suojaa, etten sairastuisi. Ja näin kävi. Jumala tiesi, että tarvitsin pysähdyksen. ei Jumala kiusaa, vaan viisaudessaan ratkaisee asioitamme toisin kuin itse ajattelisimme olevan hyväksi meille. Me emme tiedä, mutta Hän tietää! Ja varjelee jokaisessa arjen hetkessä.
VastaaPoistaMillätavoin? Mistä sen tiedon ja neuvon ja voiman löytää? Osaatko konkreettisesti kertoa, mistä viisauden sait?
VastaaPoistaMinulla on suora keskusteluyhteys Jumalan kanssa.
PoistaJumala sanoi minulle "Tee näin".
Siinä monimutkaisessa asiassa sellainen asiaa koskeva toimintatapa ei ollut tullut edes mieleeni.
Joissakin tilanteissa, kun olen kysellyt Jumalalta apua ja olen rukoillut ja lukenut Raamattua, Jumala näyttää vastauksen jonkun raamatunkohdan kautta.
Koska olemme vain ihmisiä, voi jollakulla herätä ajatus, onko vastaukset sittenkään Jumalan puhetta vaiko vain oman pään kuvitelmia. Kun itse epäilen Jumalan puhetta, sanon Hänelle, että vahvista tämä asia minulle myös toisella tapaa niin vahvasti, etten enää epäile. Kun pyydämme vilpittömin sydämin Jumalan lapsina johdatusta asioihimme, Hänen ohjauksensa on niin selvää, ettemme epäröi käydä asioissa eteenpäin.
Kerron vielä esimerkin Jumalan johdatuksesta elämän suurissa asioissa.
Kun saimme tiedon isäni syövästä ja siitä, että isä ei todennäköisesti siitä parane, menin käymään kotonani yhdeksi päiväksi.
Olin aina toitottanut, että maalla-asujaksi minua ei saa enää millään - olen niin riippuvainen kaupunkielämän mukavuuksista ja niistä lukemattomista mahdollisuuksista, joita kaupungissaeläminen tarjoaa. Lisäksi inhoan kesäsisiä iniseviä ötököitä maalla.
Kun kävelin mummolan talon lankkulattialla - muistan vielä missä kohtaa olohuonetta - Jumala alkoi puhua minulle. "Sinä kävelet oman kotisi lattialla. Ala suunnitella perheesi muuttoa tänne. Tästä tulee teidän kotinne."
Olin niin ällikällä, että kerroin kokemuksesta myös äidille ja isälle heti samana iltana.
Äiti ja isä liki kyyneltyivät, kun he kertoivat jo jonkin aikaa rukoilleen Jumalalta ratkaisua siihen, mitä talolle ja tilalle pitäisi tulevaisuudessa tehdä. Silloinhan näytti ilmeiseltä, ettei meistä kolmesta lapsesta kukaan ollut aikeissa muuttaa taloon. Kaiken myyminen ei tuntunut silloin eikä nytkään edes ratkaisulta asioihin.
Jumala on vahvistanut matkan varrella tuota lupaustaan lukemattomilla asioilla. Esimerkiksi koko ikänsä Helsingissä asuvalle puolisolleni oli heti itsestään selvää, että meidän tulee muuttaa maalle. Samoin lasten mielipiteillä on ollut suuri painoarvo asian etenemisessä.
Tässäkin asiassa Jumala näyttää meille vain yhden askeleen kerrallaan. Edellenkin on mahdollista, että muutamme jo ennen kesää 2015. Jokaisen päätöksen, jolla muuttoasia etenee, Jumala näyttää eteemme täydellisesti valmisteltuna ja meidän parhaaksemme ajateltuna. Ei meillä ole mistään asiasta epävarma tai turvaton olo, vaikka inhimillisesti ajatellen tarvitsemme suuren joukon suuria ihmeitä, ennenkuin kirjoitan näitä blogitekstejä kangasniemeläisenä maallemuuttajana.
Tuo kuulostaa niin "selvältä", jopa helpolta ja kauniilta. Silti en käsitä, enkä jotenkin osaa...silti olisi suuri tarve saada neuvoja ja vastauksia.
PoistaTuo on niin hienoa, kun Jumala voi muuttaa mielen. Olinkin joskus miettinyt sinun varmuuttasi tuossa muuttoasiassa, mutta nyt enää ihmettele yhtään. Danielin kirjassa törmäsin Jumalan nimeen Salaisuuksien Paljastaja ja se kuulostaa kovin lohdulliselta. Jumala tietää! Me ihmiset ihmettelemme.
VastaaPoistaMinun uskoni on vain heikko tulenalku, tuskin edes liekki. Siitä huolimatta tunnen, että joskus Jumala vastaa hiljaa pyyntööni mutta jo samassa hetkessä huomaan miettiväni onko se vain mielikuvitukseni tuote.Mistä tiedän milloin vain kuvittelen?Erityisen vaikealta tuntuu niissä tilanteissa, joissa pitäisi tietää mihin suuntaan esim. työssään lähtee, mitä tehdä perheen asunnon kanssa, mitä tehdä lapsen koulun valinnassa jne. jne. Milloin pitäisi luottaa siihen että asiat ovat menneet niin kuin on tarkoitettu mutta milloin taas pitäisi vain pinnistellä ja "taistella" kovemmin itsekin?
VastaaPoistaMinä koen Jumalaan luottamisen niin, että kun olen kokosydämisesti antanut koko elämäni Hänen käsiinsä, niin Hän on mukana myös arjen päätöksissä. Joskus huomaamme tekevämme virheitä, niinkuin ihmiset tekee, mutta niidenkin kautta huomaamme, että Jumala kyllä ennen pitkää sulkee ne ovet, joista ei kuulu käydä.
PoistaJoskus jokin elämäntilanne tuntuu meistä totaaliselta virheeltä. Ihmettelemme sitä aikamme, kunnes huomaamme, että asia kuitenkin koitui parhaaksemme.
Esimerkki: sain viime kesäksi työpaikan siivoojana. Työaika oli houkutteleva, kun saatoin tehdä työni silloin, kun minulle parhaiten sopi, eli aamuyön tunteina.
Niitä oluella ja nuuskamöykyillä silattuja pubin lattioita kuuratessani ajattelin muutaman kerran, miksi ihmeessä Jumala antoi minulle tällaisen työn?
Kun työ loppukesällä päättyi, tiesin, miksi Jumala oli laittanut minut siihen työhön. Tuona kesänä opin rukoilemaan. En ollut koskaan aikaisemmin elämässäni "ehtinyt" rukoilla viittä tuntia vuorokaudessa. Viime kesänä sain siis käydä rukouskoulua ja minulle näytettiin myös rukouksen voima.
Kun elämme Jumalan johdatuksessa, voimme kokonaan lakata pinnistelemästä asioiden järjestymisen suhteen. Raamattu käyttää tuosta ilmaisua "kulkea valmistetuissa teoissa".
Jos itsestä alkaa tuntua siltä, ettei oikein tiedä, mihin suuntaan kompassi näyttää, kannattaa käyttää enemmän aikaa raamatunlukuun ja rukouksessa keskusteluun Taivaan Isän kanssa. Varhainen aamu on tähän kaikkein paras vuorokaudenaika, koska silloin päivän touhut eivät ole vielä vallanneet ajatuksiamme.
Kun elämme jatkuvassa rukouksen mielialassa, niin päätöksentekokin helpottuu.
Kun pohdin, kuinka itse erotan Jumalan puheen omista mietteistäni, huomasin, että Jumalan puhe ei ainakaan minulle ole ajatuksia.
Kun Jumala on puhunut, se asia on "tietoisuus" ja "ymmärryksen vahvuus".
Joskus Jumalan puhe on aivan selkeä lause. Joskus inhimillinen epäilijä meissä ajattelee, "oliko tuo Jumalan puhetta ollenkaan".
Kun olin raamattukoulussa, siellä muistutettiin siitä, että viime kädessä se, että asia toteutuu ja menee niin, kuin olemme sen kuulleet, vahvistaa meille Jumalan puheen (tai profetaalisen sanan).
Kun äitini 16 vuotta sitten sairastui rintasyöpään, olin ihan varma, että menetän äitini. Itkin sitä surua aina suihkussa käydessäni, kun en viitsinyt perheen nähden aina poruta. Kerran taas suihkussa seistessäni ja itkua vääntäessäni Jumala sanoi minulle aivan ymmärrykseen asti käyvästi ja kirjaimellisesti näillä sanoilla: "Ei sinun äitisi tähän kuole. Hänellä on vielä tehtävää."
Itkuni loppui siihen paikkaan, mutta epäuskoinen minäni jupisi Jumalalle takaisin "Katsotaan nyt miten siinä sitten käy."
Vaikka epäilin, sydämeeni istutettiin kuitenkin hyvin voimakas usko äidin selviämiseen.
Äiti parani ärhäkästä rintasyövästä täysin.
Kun hän muutama vuosi sitten joutui aivokasvainepäilyn takia pikaiseen leikkaukseen, sydämessäni oli varmuus, että tämäkään koettelemus ei vie meiltä äitiä. Ihmeeksemme luimme myöhemmin sairaalan epikriisistä, että oletettu aivokasvain olikin pelkkää arpikudosta.
Yhteenvetona siis: kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.
Pääpaino on sanalla "kaikki". Siis ihan kaikki, vastoinkäymiset ja vaikeudet mukaanlukien.
Kiitos tästä! Rohkaisee kun omassa elämässä on niin pimeä vaihe, ettei tulevaisuutta näe yhtään ja tuntuu miten asiat voivat järjestyä, en ymmärrä. Tapani Suonto sanoi jossain puheessaan, että johdatus ei ole valonheitin joka näyttää kauas eteenpäin, vaan jalkaimme lamppu, että näemme vain seuraavan askeleen.
VastaaPoistaMeilläkin muuten hopeahääpv tänä vuonna ja yhä rakkaampi tuo puoliso on.
PaulaP
Ihana tuo sinun rukouskoulusi vaikka kyseinen paikka ei olisi ehkä tullut ihmisen mieleen!!!!! Itse olen huomannut, että Raamatun lukeminen on erittäin toimiva reitti Jumalan puheelle. Joskus olen pitkänkin tauon jälkeen ottanut Raamatun esille ja jatkanut siitä mihin olin viimeksi jäänyt ja kas, siinä on ollut oikeat sanat. Tietysti voi tulla aikoja, jolloin tuntuu, että Raamattu on "kiinni", mutta silloinkin luetut jutut voivat tulla myöhemmin mieleen salaman lailla. Terveisin Kautokeinolainen :)
VastaaPoista