"Ikkunasta avautuu maailma"

Kirjastoautolta löysin kirjan, joka tarttui käteeni kansikuvansa takia. Siinä usvaisella niityllä oleilee lehmiä. Kirja oli Eeva Heilalan, entisen maatalon emännän, "Ikkunasta avautuu maailma".

"Aika on niin muuttunut

että Obama on kohta tutumpi

kuin naapurin isäntä.

Hänen sukunsa ja sairautensa,

huolensa

Maaseutu on  muuttunut

vai johtuneeko siitä

kun ei jaksa enää leipoa joka viikko.

Lämpimällä leivällä sidottu ystävyys

oli ennen niin kestävää

On tehtävä käännös:

on haettava uunipuut,

taikina-astia, jauhot

ja männynhavut."

"Väsynyttä vanhusta hoitaessamme

olemme alkumatkalla ihmisyyteen."

"On yhdentekevää

muistatko ystäväsi

hänen puhtaista portaistaan

vai hänen tekemästään tutkimustyöstä.

Tärkeintä on

että hän kirjoitti itsensä sinuun."

"Kansa muistaa

hyvät ja huonot hallitsijansa.

Pieni kylä kaikki lähtijänsä."

"Mitä olemme velkaa

kysyn naapurin pojalta

kun hän saa likakaivon tyhjennettyä.

Mitäpä tuosta, en jaksa ajatella muutamia euroja,

kun uusi navetta tulee niin kalliiksi.

Jos nyt kuitenkin jotain,

sattui niin pakkanenkin, sanon

ja kaadan kahvia.

Nuoren isännän lähdettyä

katson ikkunasta kun hän nousee traktoriinsa:

valoisa, komea mies.

Kohta ne tuotakin sanovat 

tukiaisilla turvonneeksi

eikä mies muuta pahaa tee kuin työtä.

Jospa kirjoittaisin sanojille kirjeen:

Katsokaa valkoista maitoa juovaa lasta,

ja tähkäpäiden täyttämän vainion aaltoilua

ja ajatelkaa."