Ruuan hinnan nousu näkyy kauppakuitissa vaivihkaa. Asiaa ei tule mieltäneeksi, ennenkuin vertaa päivittäistavaroittensa ostoa esimerkiksi puolen vuoden takaisiin hintoihin. Hintojen tuskin huomaamaton hiippailu ylöspäin on kuluttajan kannalta salakavalaa. Elää ja ostelee vanhojen kulutustottumustensa mukaan ja vasta pienellä viivellä huomaakin, että rahat ei riitä samaan, kuin aikaisemmin.
Tämän viikon Ristin Voitto-lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli, jossa haastateltiin Risto Huvilaa kristityn rahankäytöstä ja taloudenhoidosta. Kun "maailmantalous perustuu ostamiseen, myymiseen ja lainaamiseen, Jumalan talouslogiikka perustuu antamiseen ja saamiseen. Avain siunaukselliseen taloudenhoitoon on sitoutuminen Raamatun vastuullisiin talousperiaatteisiin." "Raamatun keskeinen opetus rahaan ja omaisuuteen liittyen on se, että Jumala omistaa kaiken ja kaikki kuuluu Hänelle - ei vain kymmenykset. Me olemme myös Hänen taloudenhoitajiaan."
Vaikka en mikään talousasiantuntija olekaan, niin oman perheen taloutta pyöritellessäni on väistämättä viime kuukausien kehitys laittanut ajattelemaan perusteellisemmin omia ostovalintoja ja hintojen vertailua. Palkat eivät millään voi pysyä hintojen nousun kelkassa mukana, joten pakko on karsia kulutusta ja etsiä taloudellisempia tapoja hoitaa asiansa, joista kulut syntyvät.
Omavaraistaloudellinen ajattelu on hyvä oppia ja sisäistää jo sitä aikaa odotellessa, kun sen käytännössä toteuttaminen tulee joiltakin osin mahdolliseksi. Kaupunkilaisella kerrostaloasujalla mahdollisuudet omavaraistalouteen ovat kuta kuinkin karut: parveke-ja ikkunalautaviljelyt ja roskisdyykkaus. Jos tuota viimeistä sanaa kavahdit, se on tänä päivänä yhä useamman kaupunkilaisen elämäntapaa, kun rahat eivät tahdo riittää jokapäiväisiin menoihin. Meillä sentään maalta saadut jauho-ja juuressäkit torjuvat vielä tehokkaasti näitä äärimmäisiä keinoja.
Niin surulliselta kuin ajatus tuntuukin, niin arvelen, että tänä talvena Helsingissä leipäjonot kasvavat entisestään.
Seurakunnille ja avustusjärjestöille tilanne tuo uusia haasteita. Voi olla, että seurakuntien toimintastrategiaa täytyisi tarkistaa selvästi enemmän esimerkiksi keittolounastarjoilujen ja iltateehetkien suuntaan. Jos pienellä sairaseläkkeellä sinnittelevän viikottainen ruokalasku on kesästä noussut viisi euroa, niin kahdella viikottaisella ilmaisella lounaalla tuo nousu kurotaan umpeen.
Muistuu mieleeni Pelastusarmeijan perustajan työnäky: soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa.
Ja tuossa järjestyksessä.
perjantai 28. lokakuuta 2011
keskiviikko 26. lokakuuta 2011
Niitä eläkepäiviä vielä odotellessa
En muista milloin miehen loma olisi viimeksi tuntunut näin pitkältä. Tavallisesti loma, oli se kesällä taikka talvella, hujahtaa liian nopeasti. Nyt on jo tuntunut siltä, että ensi maanantaihin, jolloin hän palaa töihin, on hyvin pitkä aika.
Hyvä, että hänellä on ollut loma, koska tälle kuukaudelle on riittänyt niin monenlaista asiaa hoidettavaksi, että joskus ei puoleen vuoteen tapahdu niin paljoa. On kahdet hautajaiset, kymmenkunta eri hammaslääkärireissua perheessä, sairaaloissa on käyty katsomassa useita potilaita. Paljon on asioita odottamassa ratkeamistaan, paljon asioita on saatu järjestykseen. Asioiden suuruus on ollut poikkeuksellista. Eli suuria ja kauaskantoisia asioita on kuluneen kuukauden aikana tullut eteen.
. . .
Tirtetalla oli tänään viisivuotisneuvolan ensimmäinen osa, eli terveydenhoitajan luona käynti. Prinsessasukuisuus näkyi selvästi hänen piirtämässään ihmisen kuvassa. Tarkkaakin tarkemmin oli kuvan prinsessalle piirretty taivutetut ripset, korvakorut, kauneuspilkku, punaiset huulet, puuteroidut posket ja niin pitkä tukka, että se ulottui paperin alareunaan asti. Siroja korkokenkiä unohtamatta. Lempiväri oli kuulema pinkki ja haaveammatti balettitanssija.
Eilen illalla Tirtetta kysyi minulta, tykkäänkö punaisesta väristä. Tokihan äiti punaisesta tykkää.
- "Sittenhän sinä voisit laittaa päälle punaisen hameen, punaiset korkokengät, punaisen puseron ja punaisen tukkapannan, jossa vilkkuu punaisia valoja. Sitten voisit mennä ulos yöllä kävelemään. Eikö olisikin hienoa?" oli Tirtetan innostunut ehdotus. Äitiä ajatus pelkistä punaisista korkokengistä nauratti.
Myös miehisiin asioihin viisivuotiaalla on selkeä kanta. Eilen aamulla isi kankesi ylös sohvalta lähteäkseen ajamaan partaansa. Tirtetan mielestä leppoisaa televisionkatseluhetkeä ei olisi tarvinnut parranajon takia keskeyttää.
- "Vaikka Veka sanoo, että parta pitää ajaa aamulla, niin usko minua, että sen voi ajaa myös illallakin!"
Tirtetta on ensimmäinen tyttö, joka pitää yksinoikeutenaan saada levittää partavaahto isin leukaan.
Routa se ajaa pullojenkerääjänkin kotiin! Aikani kun istun ja odotan, niin kömpii lomalaismies iltakävelyltään löytöjensä kanssa kotiin.
Pullatädin mies ehdotti tänään miehelleni eläkepäivien huviksi ja työksi klapikoneen hankintaa ja käyttöönlaittoa. Ei taida olla ollenkaan hullumpi ehdotus. Ajankuluna puunteko päihittää varmasti pullojenkeruun.
Hyvä, että hänellä on ollut loma, koska tälle kuukaudelle on riittänyt niin monenlaista asiaa hoidettavaksi, että joskus ei puoleen vuoteen tapahdu niin paljoa. On kahdet hautajaiset, kymmenkunta eri hammaslääkärireissua perheessä, sairaaloissa on käyty katsomassa useita potilaita. Paljon on asioita odottamassa ratkeamistaan, paljon asioita on saatu järjestykseen. Asioiden suuruus on ollut poikkeuksellista. Eli suuria ja kauaskantoisia asioita on kuluneen kuukauden aikana tullut eteen.
. . .
Tirtetalla oli tänään viisivuotisneuvolan ensimmäinen osa, eli terveydenhoitajan luona käynti. Prinsessasukuisuus näkyi selvästi hänen piirtämässään ihmisen kuvassa. Tarkkaakin tarkemmin oli kuvan prinsessalle piirretty taivutetut ripset, korvakorut, kauneuspilkku, punaiset huulet, puuteroidut posket ja niin pitkä tukka, että se ulottui paperin alareunaan asti. Siroja korkokenkiä unohtamatta. Lempiväri oli kuulema pinkki ja haaveammatti balettitanssija.
Eilen illalla Tirtetta kysyi minulta, tykkäänkö punaisesta väristä. Tokihan äiti punaisesta tykkää.
- "Sittenhän sinä voisit laittaa päälle punaisen hameen, punaiset korkokengät, punaisen puseron ja punaisen tukkapannan, jossa vilkkuu punaisia valoja. Sitten voisit mennä ulos yöllä kävelemään. Eikö olisikin hienoa?" oli Tirtetan innostunut ehdotus. Äitiä ajatus pelkistä punaisista korkokengistä nauratti.
Myös miehisiin asioihin viisivuotiaalla on selkeä kanta. Eilen aamulla isi kankesi ylös sohvalta lähteäkseen ajamaan partaansa. Tirtetan mielestä leppoisaa televisionkatseluhetkeä ei olisi tarvinnut parranajon takia keskeyttää.
- "Vaikka Veka sanoo, että parta pitää ajaa aamulla, niin usko minua, että sen voi ajaa myös illallakin!"
Tirtetta on ensimmäinen tyttö, joka pitää yksinoikeutenaan saada levittää partavaahto isin leukaan.
Routa se ajaa pullojenkerääjänkin kotiin! Aikani kun istun ja odotan, niin kömpii lomalaismies iltakävelyltään löytöjensä kanssa kotiin.
Pullatädin mies ehdotti tänään miehelleni eläkepäivien huviksi ja työksi klapikoneen hankintaa ja käyttöönlaittoa. Ei taida olla ollenkaan hullumpi ehdotus. Ajankuluna puunteko päihittää varmasti pullojenkeruun.
maanantai 24. lokakuuta 2011
Mitä sinä tarvitset
Jeesus haluaisi olla elämässämme suuremmassa asemassa, kuin hän tällä hetkellä on.
Toisille Hän on nimeltä tuttu, toisille hyvänpäiväntuttu satunnaisten iltarukousten myötä. Toisten elämässä Hän on mukana sunnuntaisin, toisten joulukirkossa.
On ihmisiä, joille Hän on rinnallakulkija, Vapahtaja, Isä, ystävä ja pelastaja.
Monelle Jeesus-nimen mainitseminen saa olon vaivautuneeksi. Monet käyttävätkin mielummin nimeä Luoja, Korkein Voima tai "yläkerta".
Jeesus haluaisi auttaa meitä elämämme asioissa. Hän tietää, mitä tarvitsemme, mikä olisi meille hyväksi. Hän haluaisi ohjata ratkaisujamme. Hän haluaisi, että Hänen silmäteränsä, luotunsa, saisi elää täysipainoista, onnellista elämää tämän maallisen elämänsä aikana. Jeesuksella on ratkaisu kaikkiin ongelmiimme. Hän kuulee pyyntömme ja vastaa niihin. Hän vastaa rukouksiimme ottamalla huomioon koko elämämme, tarpeemme ja kokonaistilanteemme. Hänen aikakäsityksensä on erilainen, kuin ihmisen "tämä päivä", "nyt" tai "nopeasti".
Monesti ihminen ymmärtää kohtaamansa vaikeudet ja niiden merkityksen ja seuraukset vasta pitkän ajan päästä. Jumalalla on ihmistä varten kokonaissuunnitelma.
Jeesus on jokaista ihmistä varten valmiina auttamaan.
Lauanataina Ilke Peh kertoi tapauksen heidän Filippiinien matkalta.
Heidän vierailemansa seurakunnan saarnaajalla oli pieni poika. Ilke kertoi, että heidän ensimmäisenä vierailupäivänään Jumala puhui hänelle, että sinun täytyy ostaa tuolle pienelle pojalle suuri lelu.
Ilke kertoi, että hän karkoitti ajatuksen perustelemalla, että oli vieraassa maassa, ei edes tiennyt, mistä löytyy lähin lelukauppa ja että heillä oli tiivis ohjelma.
Seuraavana päivänä Jumala jälleen puhui hänelle: "mene ja osta tuolle pojalle suuri lelu". Jälleen hän hylkäsi ajatuksen.
Tuli heidän vierailunsa kolmas päivä ja puolen tunnin kuluttua heidän piti olla lähdössä pois paikkakunnalta. Ilke kertoi, että nyt kehoitus tuli niin voimakkaana, että hän sanoi miehelleen:
- "Jumala kehoittaa minua ostamaan saarnaajan pojalle lelun".
Hänen miehensä vastasi, että jos kerran sinun täytyy se tehdä, mene ja osta lelu, on puoli tuntia aikaa.
Ilke meni ulos, katseli vieraassa kaupungissa ympärilleen ja etsi lelukaupan. Hän osti hyvin suuren lelun, joka paketoitiin liikkeessä suureen, kauniiseen pakettiin.
Hän menee paketin kanssa saarnaajan perheen luo ja ojentaa paketin pienelle pojalle. Kun poika avaa paketin, hänen silmänsä pyöristyvät ihmetyksestä ja hänen vanhempansa purskahtavat itkuun.
Pojan vanhemmat kysyvät, mistä Ilke tiesi ostaa tämän lelun. Ilke kertoi, että Jumala kehotti häntä kolmena päivänä tekemään sen.
Vanhemmat kertoivat, että he olivat edellisellä viikolla käyneet lelukaupassa ja heillä oli ollut varaa ostaa pojalle aivan pieni, viidenkymmenen sentin arvoinen lelu. Hän olisi halunnut "suuren lelun".
Kun poika illalla polvistui rukoilemaan iltarukoustaan, hän oli pyytänyt Jumalalta:
- "Anna minulle SUURI lelu".
Kului viikko tuosta rukouksesta ja Jumala vastasi hänen rukoukseensa.
Tarvitsemme herkkiä korvia, herkkää sydäntä kuuntelemaan, kun Jumala puhuu meille. Voimme myös rukoilla, että Jumala puhuisi meille ja kertoisi, mitä pitää tehdä. Ja hyvin mielellään Hän antaisi meille kaikkea, mitä tarvitsemme.
Toisille Hän on nimeltä tuttu, toisille hyvänpäiväntuttu satunnaisten iltarukousten myötä. Toisten elämässä Hän on mukana sunnuntaisin, toisten joulukirkossa.
On ihmisiä, joille Hän on rinnallakulkija, Vapahtaja, Isä, ystävä ja pelastaja.
Monelle Jeesus-nimen mainitseminen saa olon vaivautuneeksi. Monet käyttävätkin mielummin nimeä Luoja, Korkein Voima tai "yläkerta".
Jeesus haluaisi auttaa meitä elämämme asioissa. Hän tietää, mitä tarvitsemme, mikä olisi meille hyväksi. Hän haluaisi ohjata ratkaisujamme. Hän haluaisi, että Hänen silmäteränsä, luotunsa, saisi elää täysipainoista, onnellista elämää tämän maallisen elämänsä aikana. Jeesuksella on ratkaisu kaikkiin ongelmiimme. Hän kuulee pyyntömme ja vastaa niihin. Hän vastaa rukouksiimme ottamalla huomioon koko elämämme, tarpeemme ja kokonaistilanteemme. Hänen aikakäsityksensä on erilainen, kuin ihmisen "tämä päivä", "nyt" tai "nopeasti".
Monesti ihminen ymmärtää kohtaamansa vaikeudet ja niiden merkityksen ja seuraukset vasta pitkän ajan päästä. Jumalalla on ihmistä varten kokonaissuunnitelma.
Jeesus on jokaista ihmistä varten valmiina auttamaan.
Lauanataina Ilke Peh kertoi tapauksen heidän Filippiinien matkalta.
Heidän vierailemansa seurakunnan saarnaajalla oli pieni poika. Ilke kertoi, että heidän ensimmäisenä vierailupäivänään Jumala puhui hänelle, että sinun täytyy ostaa tuolle pienelle pojalle suuri lelu.
Ilke kertoi, että hän karkoitti ajatuksen perustelemalla, että oli vieraassa maassa, ei edes tiennyt, mistä löytyy lähin lelukauppa ja että heillä oli tiivis ohjelma.
Seuraavana päivänä Jumala jälleen puhui hänelle: "mene ja osta tuolle pojalle suuri lelu". Jälleen hän hylkäsi ajatuksen.
Tuli heidän vierailunsa kolmas päivä ja puolen tunnin kuluttua heidän piti olla lähdössä pois paikkakunnalta. Ilke kertoi, että nyt kehoitus tuli niin voimakkaana, että hän sanoi miehelleen:
- "Jumala kehoittaa minua ostamaan saarnaajan pojalle lelun".
Hänen miehensä vastasi, että jos kerran sinun täytyy se tehdä, mene ja osta lelu, on puoli tuntia aikaa.
Ilke meni ulos, katseli vieraassa kaupungissa ympärilleen ja etsi lelukaupan. Hän osti hyvin suuren lelun, joka paketoitiin liikkeessä suureen, kauniiseen pakettiin.
Hän menee paketin kanssa saarnaajan perheen luo ja ojentaa paketin pienelle pojalle. Kun poika avaa paketin, hänen silmänsä pyöristyvät ihmetyksestä ja hänen vanhempansa purskahtavat itkuun.
Pojan vanhemmat kysyvät, mistä Ilke tiesi ostaa tämän lelun. Ilke kertoi, että Jumala kehotti häntä kolmena päivänä tekemään sen.
Vanhemmat kertoivat, että he olivat edellisellä viikolla käyneet lelukaupassa ja heillä oli ollut varaa ostaa pojalle aivan pieni, viidenkymmenen sentin arvoinen lelu. Hän olisi halunnut "suuren lelun".
Kun poika illalla polvistui rukoilemaan iltarukoustaan, hän oli pyytänyt Jumalalta:
- "Anna minulle SUURI lelu".
Kului viikko tuosta rukouksesta ja Jumala vastasi hänen rukoukseensa.
Tarvitsemme herkkiä korvia, herkkää sydäntä kuuntelemaan, kun Jumala puhuu meille. Voimme myös rukoilla, että Jumala puhuisi meille ja kertoisi, mitä pitää tehdä. Ja hyvin mielellään Hän antaisi meille kaikkea, mitä tarvitsemme.
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Guy ja Ilke Peh Suomessa
http://youtu.be/kL6IFJ67K38
On ihmisiä, joille Jumala antaa erikoisen tehtävän. Tehtävä ei tee heistä mitenkään erikoisia ihmisiä. Jumala tarvitsee asiansa perillemenoon myös ihmisiä erityisiin tehtäviin.
Tämän viikonlopun Helsingissä vieraillut pariskunta Guy ja Ilke Peh ovat saaneet Jumalalta suuren tehtävän, jota he nöyrällä mielellä ja kuuntelevalla sydämellä suorittavat. Työ on vienyt heitä yli 60:een maahan. Kuten tuosta videosta käy ilmi, heidän Suomen-kokouksensa ovat melko pienimuotoisia väkimäärältään. Sanoma, mitä he kertovat, on kuitenkin yhtä tärkeä, oli kuulijoita 60 tai 60 000.
Lauantain naistentilaisuudessa oli mukana noin 60 eri-ikäistä naista. Ilke Peh julisti, että Jumalassa saamme vapautua kaikista peloistamme.
Helsinkiläiset voivat tällä erää kuulla parikunnan julistusta vielä tiistai-iltana klo 19 Lähetysseurakunnassa.
Kuopiolaiset kuulevat ajankohtaista, koskettavaa ja herättävää julistusta ensi torstaista lähtien.
Kuopion Eelim-seurakunnassa (Vuorikatu 29), on torstaina 27.10. klo 19 tilaisuus, johon kaikki ovat tervetulleita. Lauanataina 29.10 klo 15 alkaen vietetään naistenpäivää, jossa Ilke puhuu. Iltatilaisuus alkaa klo 19.
Sunnuntaina 30.10. klo 11 on kuopiolaisten viimeinen mahdollisuus vastaanottaa siunauksia ja virkistyä heidän puheensa välityksellä.
Kannattaa mennä jo heti ensimmäiseen tilaisuuteen.
Niinkuin sanoin, eivät he ole sen kummempia ihmisiä kuin kuka tahansa muukaan. Se, mikä tekee heistä kuulemisen arvoisia, on heidän sanomansa, intonsa, sydämen palavuutensa ja Jumalan rakkaus, jota he levittävät.
On ihmisiä, joille Jumala antaa erikoisen tehtävän. Tehtävä ei tee heistä mitenkään erikoisia ihmisiä. Jumala tarvitsee asiansa perillemenoon myös ihmisiä erityisiin tehtäviin.
Tämän viikonlopun Helsingissä vieraillut pariskunta Guy ja Ilke Peh ovat saaneet Jumalalta suuren tehtävän, jota he nöyrällä mielellä ja kuuntelevalla sydämellä suorittavat. Työ on vienyt heitä yli 60:een maahan. Kuten tuosta videosta käy ilmi, heidän Suomen-kokouksensa ovat melko pienimuotoisia väkimäärältään. Sanoma, mitä he kertovat, on kuitenkin yhtä tärkeä, oli kuulijoita 60 tai 60 000.
Lauantain naistentilaisuudessa oli mukana noin 60 eri-ikäistä naista. Ilke Peh julisti, että Jumalassa saamme vapautua kaikista peloistamme.
Helsinkiläiset voivat tällä erää kuulla parikunnan julistusta vielä tiistai-iltana klo 19 Lähetysseurakunnassa.
Kuopiolaiset kuulevat ajankohtaista, koskettavaa ja herättävää julistusta ensi torstaista lähtien.
Kuopion Eelim-seurakunnassa (Vuorikatu 29), on torstaina 27.10. klo 19 tilaisuus, johon kaikki ovat tervetulleita. Lauanataina 29.10 klo 15 alkaen vietetään naistenpäivää, jossa Ilke puhuu. Iltatilaisuus alkaa klo 19.
Sunnuntaina 30.10. klo 11 on kuopiolaisten viimeinen mahdollisuus vastaanottaa siunauksia ja virkistyä heidän puheensa välityksellä.
Kannattaa mennä jo heti ensimmäiseen tilaisuuteen.
Niinkuin sanoin, eivät he ole sen kummempia ihmisiä kuin kuka tahansa muukaan. Se, mikä tekee heistä kuulemisen arvoisia, on heidän sanomansa, intonsa, sydämen palavuutensa ja Jumalan rakkaus, jota he levittävät.
perjantai 21. lokakuuta 2011
Ohjelmaa huomenna
Jos pääkaupunkiseudun naisväellä on huomisen ohjelma vielä auki, on vaihtoehtona myös kaikenikäisille naisille tarkoitettu "Ladies Day" eli naistenpäivä Helsingin Lähetysseurakunnassa. Osoite on Iso Roobertinkatu 24A.
Raitiovaunulla 3B pääsee lähelle, mutta reittiopas tyrkyttää reipasta kävelyä keskustasta perille pääsemiseksi.
Ilmoittautumista ei tarvita.
Opettajana on Ilke Peh. Naistenpäivä alkaa kello 12.30.
Tavataanko huomenna Läpärillä?
Raitiovaunulla 3B pääsee lähelle, mutta reittiopas tyrkyttää reipasta kävelyä keskustasta perille pääsemiseksi.
Ilmoittautumista ei tarvita.
Opettajana on Ilke Peh. Naistenpäivä alkaa kello 12.30.
Tavataanko huomenna Läpärillä?
Vielä yksi viisivuotias
Perheessämme on viisivuotias; tyttö ja tähän asti tiukasti prinsessasukuinen. Viime päivinä tytön äiti on pohtinut, onko lapsi tulossa kipeäksi, nukkuuko liian vähän vai onko hänellä murheita.
Mitään sairautta ei ole ilmennyt. Koko viikon tyttö on nukkunut 11:n tunnin yöunet joka yö. Puheissa mikään ei viittaa huoliin, suurimman osan aikaa tyttö hyräilee leikkiessään. Tällä viikolla tyttö on saanut siskonsa kanssa kaksi postipakettia ja Pikkuveljen Vaimo toi eilen ihania pikkulahjoja kiitokseksi Hello Kitty-ilmapallosta, jonka Tirtetta lahjoitti hänelle.
Edelleen Tirtetta on myös sisarustensa suuren huomion kohteena, eli ei ole jäänyt paitsi isoveljien sylittelyistä ja suukotteluyrityksistä.
Isin kanssa pohdimme, että jospa se onkin ikä, joka saa Tirtetan mielen ajoittain pois raiteiltaan. Tyytymättömyys, kiukunpuuskat ja ruikutus saavat ajoittain sijaa hänen elämässään totuttua enemmän.
Isikin oli tänä aamuna joku "-pää", mutta harvapäiset isä ja äiti eivät enää edes muista, mikä se uusi ja lievä "päättelysana" oli.
Äiti laittoi keittiön kaiuttimista soimaan Hillsongia ja Tirtetta ärjäisi kiukuissaan, että "laita tuo ällöttävä musiikki pienelleen, mä katon nyt kauhuleffaa".
Kun kysyin, mitä kauhuleffaa hän ajatteli katsoa, Tirtetta pohti "Monstereiden" ja "kauhean pelottavan hai-elokuvan" välillä.
Kun kahdentoista vanhemman lapsen elämä tuntuu jo kulkevan sopuisia latujaan onnellisesti eteenpäin, on ihan piristävää, että edes yksi vaatii vielä vanhemmiltaan kärsivällistä ruohonjuuritason kasvatusta:
- karkkia ei saa aamupalaksi
- lokakuussa ei voi mennä ulos korkokengillä ilman sukkia
- "kun tämä päivä loppuu, pliis" ei kuitenkaan voi päästä Ruotsin-laivalle.
Mutta kuitenkin:
"kun sä isi pääset taivaaseen, sä saat oman huoneen".
Mitään sairautta ei ole ilmennyt. Koko viikon tyttö on nukkunut 11:n tunnin yöunet joka yö. Puheissa mikään ei viittaa huoliin, suurimman osan aikaa tyttö hyräilee leikkiessään. Tällä viikolla tyttö on saanut siskonsa kanssa kaksi postipakettia ja Pikkuveljen Vaimo toi eilen ihania pikkulahjoja kiitokseksi Hello Kitty-ilmapallosta, jonka Tirtetta lahjoitti hänelle.
Edelleen Tirtetta on myös sisarustensa suuren huomion kohteena, eli ei ole jäänyt paitsi isoveljien sylittelyistä ja suukotteluyrityksistä.
Isin kanssa pohdimme, että jospa se onkin ikä, joka saa Tirtetan mielen ajoittain pois raiteiltaan. Tyytymättömyys, kiukunpuuskat ja ruikutus saavat ajoittain sijaa hänen elämässään totuttua enemmän.
Isikin oli tänä aamuna joku "-pää", mutta harvapäiset isä ja äiti eivät enää edes muista, mikä se uusi ja lievä "päättelysana" oli.
Äiti laittoi keittiön kaiuttimista soimaan Hillsongia ja Tirtetta ärjäisi kiukuissaan, että "laita tuo ällöttävä musiikki pienelleen, mä katon nyt kauhuleffaa".
Kun kysyin, mitä kauhuleffaa hän ajatteli katsoa, Tirtetta pohti "Monstereiden" ja "kauhean pelottavan hai-elokuvan" välillä.
Kun kahdentoista vanhemman lapsen elämä tuntuu jo kulkevan sopuisia latujaan onnellisesti eteenpäin, on ihan piristävää, että edes yksi vaatii vielä vanhemmiltaan kärsivällistä ruohonjuuritason kasvatusta:
- karkkia ei saa aamupalaksi
- lokakuussa ei voi mennä ulos korkokengillä ilman sukkia
- "kun tämä päivä loppuu, pliis" ei kuitenkaan voi päästä Ruotsin-laivalle.
Mutta kuitenkin:
"kun sä isi pääset taivaaseen, sä saat oman huoneen".
keskiviikko 19. lokakuuta 2011
Lisää Karjalan murresanoista
Kun päivällä törmäsin siihen luovutetun Karjalan murresanastoon, huomasin mielenkiintoisen asian. Sanastosta löytyi hyvin paljon ilmaisuja ja sanoja, jotka ovat olleet arkikäytössä lapsuuskodissani. Lautakangashan, tuo kotipaikkani, sijaitsee Etelä-Savon maakunnassa, Mikkelin seutukunnassa. Ihmettelin, mistä voi olla peräisin noin paljon karjalaisia ilmaisuja, kun syntyjään isovanhempanikin olivat niiltä seuduilta.
Olin pitänyt noita sanoja luonnollisestikin savolaisina sanoina, mutta kun niiden kantasanaa alkaa tarkemmin tutkia, huomaa, että savolaisista ilmaisuista ei ole kyse.
Soitin äidille ja kysyin, osaako hän sanoa, mistä moinen voi johtua. Asialle löytyi selkeä selitys. Kun isäni on ollut muutaman vuoden ikäinen, hänen isänsä oli ostanut talon töihin samalla kylällä olleelta vankileiriltä karjalaisen vangin. Mies oli asunut tilalla useamman vuoden. Ei siis ihme, että puhumaan opetelleen pojan sanavarastoon oli tarttunut paljon karjalan murteen ilmaisuja. Pikkuveljen kanssa olemme aina ihastelleet isäni rikasta puhekieltä ja erikoisia sanoja ja sanontoja.
Vuojalahden kylällä, jossa kotini sijaitsee, oli myös asunut paljon Karjalan evakkoja. Murresanoja löytyy myös kyläläisten puhekielestä.
Kun en millään "ilkiäisi" tehdä jotakin, on kyse rohkenemisesta, melkein asia hävettää.
Isälleni saattoi joskus tulla "hoaver". (vahinko, tapaturma,"haaveri")
"En taija hirvitä männä nuille jäille". (hirvitä = uskaltaa)
"Aja lapset yllää". (herätä lapset)
"Mitä ne lapset nujuvaa?" (= riehuu, temmeltää)
Nyt aion virkistää muistiani ja opiskella uudelleen tuon lapsuuden kielen. Monet sanoista on niin ihastuttavan kuvaavia ja aidon "maatiaisia", että niitä on pakko ruveta käyttämään ahkerammin.
Olin pitänyt noita sanoja luonnollisestikin savolaisina sanoina, mutta kun niiden kantasanaa alkaa tarkemmin tutkia, huomaa, että savolaisista ilmaisuista ei ole kyse.
Soitin äidille ja kysyin, osaako hän sanoa, mistä moinen voi johtua. Asialle löytyi selkeä selitys. Kun isäni on ollut muutaman vuoden ikäinen, hänen isänsä oli ostanut talon töihin samalla kylällä olleelta vankileiriltä karjalaisen vangin. Mies oli asunut tilalla useamman vuoden. Ei siis ihme, että puhumaan opetelleen pojan sanavarastoon oli tarttunut paljon karjalan murteen ilmaisuja. Pikkuveljen kanssa olemme aina ihastelleet isäni rikasta puhekieltä ja erikoisia sanoja ja sanontoja.
Vuojalahden kylällä, jossa kotini sijaitsee, oli myös asunut paljon Karjalan evakkoja. Murresanoja löytyy myös kyläläisten puhekielestä.
Kun en millään "ilkiäisi" tehdä jotakin, on kyse rohkenemisesta, melkein asia hävettää.
Isälleni saattoi joskus tulla "hoaver". (vahinko, tapaturma,"haaveri")
"En taija hirvitä männä nuille jäille". (hirvitä = uskaltaa)
"Aja lapset yllää". (herätä lapset)
"Mitä ne lapset nujuvaa?" (= riehuu, temmeltää)
Nyt aion virkistää muistiani ja opiskella uudelleen tuon lapsuuden kielen. Monet sanoista on niin ihastuttavan kuvaavia ja aidon "maatiaisia", että niitä on pakko ruveta käyttämään ahkerammin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)