Ruuan hinnan nousu näkyy kauppakuitissa vaivihkaa. Asiaa ei tule mieltäneeksi, ennenkuin vertaa päivittäistavaroittensa ostoa esimerkiksi puolen vuoden takaisiin hintoihin. Hintojen tuskin huomaamaton hiippailu ylöspäin on kuluttajan kannalta salakavalaa. Elää ja ostelee vanhojen kulutustottumustensa mukaan ja vasta pienellä viivellä huomaakin, että rahat ei riitä samaan, kuin aikaisemmin.
Tämän viikon Ristin Voitto-lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli, jossa haastateltiin Risto Huvilaa kristityn rahankäytöstä ja taloudenhoidosta. Kun "maailmantalous perustuu ostamiseen, myymiseen ja lainaamiseen, Jumalan talouslogiikka perustuu antamiseen ja saamiseen. Avain siunaukselliseen taloudenhoitoon on sitoutuminen Raamatun vastuullisiin talousperiaatteisiin." "Raamatun keskeinen opetus rahaan ja omaisuuteen liittyen on se, että Jumala omistaa kaiken ja kaikki kuuluu Hänelle - ei vain kymmenykset. Me olemme myös Hänen taloudenhoitajiaan."
Vaikka en mikään talousasiantuntija olekaan, niin oman perheen taloutta pyöritellessäni on väistämättä viime kuukausien kehitys laittanut ajattelemaan perusteellisemmin omia ostovalintoja ja hintojen vertailua. Palkat eivät millään voi pysyä hintojen nousun kelkassa mukana, joten pakko on karsia kulutusta ja etsiä taloudellisempia tapoja hoitaa asiansa, joista kulut syntyvät.
Omavaraistaloudellinen ajattelu on hyvä oppia ja sisäistää jo sitä aikaa odotellessa, kun sen käytännössä toteuttaminen tulee joiltakin osin mahdolliseksi. Kaupunkilaisella kerrostaloasujalla mahdollisuudet omavaraistalouteen ovat kuta kuinkin karut: parveke-ja ikkunalautaviljelyt ja roskisdyykkaus. Jos tuota viimeistä sanaa kavahdit, se on tänä päivänä yhä useamman kaupunkilaisen elämäntapaa, kun rahat eivät tahdo riittää jokapäiväisiin menoihin. Meillä sentään maalta saadut jauho-ja juuressäkit torjuvat vielä tehokkaasti näitä äärimmäisiä keinoja.
Niin surulliselta kuin ajatus tuntuukin, niin arvelen, että tänä talvena Helsingissä leipäjonot kasvavat entisestään.
Seurakunnille ja avustusjärjestöille tilanne tuo uusia haasteita. Voi olla, että seurakuntien toimintastrategiaa täytyisi tarkistaa selvästi enemmän esimerkiksi keittolounastarjoilujen ja iltateehetkien suuntaan. Jos pienellä sairaseläkkeellä sinnittelevän viikottainen ruokalasku on kesästä noussut viisi euroa, niin kahdella viikottaisella ilmaisella lounaalla tuo nousu kurotaan umpeen.
Muistuu mieleeni Pelastusarmeijan perustajan työnäky: soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa.
Ja tuossa järjestyksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti