Suosittelen nokosia ja sukkien parsimista

Ulkona tuulee niin voimallisesti, että vaikka vieressäni oleva tuuletusikkuna on suljettu oikein voiman kanssa, niin ikkunan vieressä puhaltaa. Tätä on siis "veto". Joskus olen ihmetellyt, miksi niskajumi paikallistuu useimmin oikealle puolelle ja jos tuosta vedosta ei vanhan niskalihakset mene nalkkiin, niin sitten ei mistään.
Katsoin äsken ulkopuolisen silmin parvekettamme ja huomasin, että se on aika huvittava: kuka kuivattaa pyykkejään tähän aikaan vuodesta parvekkeella ja varsinkin, jos tuuli heittelee rievut pitkin ja poikin ja niitä saa sitten kiikuttaa pestäväksi uudelleen. Jotakin suuremman luokan järjestelyjä täytyisi täällä sisätiloissa tehdä, jotta parvekkeen pyykkitelineille löytyy paikka sisältä talven tullessa.
Vaikka pidemmän aikaa olen noudattanut karsimisen periaatetta tavaroiden suhteen, niin ahtaus vääjäämättä alkaa hönkiä niskaan. Olen jo kuskannut mummolan vanhaan taloonkin aika määrän tarpeellista tavaraa ja viime viikkoiselle jätelavalle meni parvekkeen nurkasta iso kuorma. Joka kerran pyykkiä lajitellessani raakkaan rankalla kädellä rakkaita perintövaatteita suoraan roskiin ja kolmen sadan sukkaparin korista laitan kylmästi kymmenellä lapsella kulkeneet sukat haikein mielin pois. Kyllä, minä edelleen parsin sukkia. Tavallisesti nykyiset sukat sietää vallan hyvin parsia kolmekin kertaa ja jos sen tekee heti pienen reiän ilmaannuttua, kukaan sukilla kävelijää katseleva ei tiedä parsimuksista mitään. Iäkäs naapurin mummo ihmetteli ja sanoi, että mahtaako tänä päivänä olla enää tavallista tuo sukkien parsiminen, kun uudet eivät maksa paljoa mitään. Tavallisuudesta en tiedä sanoa, mutta ainakin parsiminen tekee tyytyväisen mielen.

Tyytyväisen mielen sain myös sunnuntaina saadusta uudesta ruokaohjeesta. Tänään tein ihan tarkoituksella uuden satsin, jotta sain maistattaa keitoksiani vävymiehellä. Hän kun on mielestäni käsistään muurari ja sydämeltään kokki. Eli ihan yhtä hyvin hän voisi olla kokki, vaikka on myös taitava muurari.
Hänen maistellessaan thai-keittoa pohdimme, millaisia variaatioita siitä voisi tehdä. Minä ehdotin sieniä ja valkokaalia, hän keksi ravut ja kalan.

Meillä on sellainen kaikkia osapuolia hyödyttävä systeemi, että kun vävy hakee lapsenlapsen hoidosta, laitan ruuan puoli neljäksi ja töistä tuleva saa haukata jotakin henkensä pitimiksi, jotta jaksaa matkustaa kaupungin toiselle laidalle ruuhkametrossa kaksivuotiaan tarmonpesän kanssa. Perheeni hyötyy siitä myös, koska muuten iltaruuan saaminen voisi venähtää myöhäisemmäksi ja neljältä koulusta tulevat pääsevät hekin soppakattilan äärelle.

Päivällä kun uhkuin intoa päästä nukuttamaan lapsenlasta päiväunille, minulle kävi köpelösti. Lapsi nukkui ja minä nukahdin. Muut sipisivät täällä niin hiljaa, että nukuin kaikessa rauhassa tunnin verran. Kun sitten heräsin, ihmettelin, että "taitaa olla aamu pitkällä, kun on niin valoisaa? Kukahan on herättänyt koululaiset, vai onkohan kaikki myöhästyneet."
Olimme jo pitkällä iltapäivässä.

Selvästi niukka-aurinkoinen vuodenaika vaatii enemmän panostusta nukkumiseen. Pienet koululaisetkin pyrin passittamaan yöpuulle jo heti kahdeksan jälkeen. On paljon mukavampi herätä aamulla itsestään, eikä tarvitse herätä kännykkänsä valitukseen.
Lapsista viisi kahdestatoista herää "reippaasti" ja lähes aina herättämättä tai käskyttämättä. Loppujen kanssa onkin sitten persoonallisuudesta ja unen syvyydestä riippuen yksilölliset herätystavat. Siinä missä yhdelle riittää lempeä sipinä korvan juuressa, täytyy toiselta kuskata peitto toiseen huoneeseen, kaivaa korvatulpat korvista ja koputella päätä kolmeen otteeseen vihaisen ärhentelyn säestyksellä.
Minun heräämisen kannustimeksi kellonajasta riippumatta riittää tietoisuus kahvinkeittimen olemassaolosta.