Jokainen lukija haastettu mukaan Operaatio Joulun Lapseen!

Koska kaikki koululaiset ovat olleet syyslomalla tänään, on päivä tuntunut ihan lauantailta.
Naapurin pappa on kärttänyt minua monta viikkoa siivoushommiin, mutta olen vedonnut hautajaiskiireisiin. Tänä aamuna sitten tuntui siltä, että voisi vaikka mennä naapuriin siivoamaan, niin saa naapurin pappakin asiasta rauhan. Isi lähti muutaman pojan kanssa Vuosaareen uimaan, niin kotiin jääville lapsenlikoillekaan ei tullut liian rankka rupeama.
Kantapään, paremminkin vatsan kautta oppineena, en suostunut tällä kertaa syömään itseäni pakahduksiin tiikerikääretorttua cola-juoman kanssa. Viimeksihän siivouskeikalla minua ruokittiin leivoksilla ja kääretortulla.

En mahda sille mitään, mutta vanhat papat liikuttaa minua kovasti. Tunnen siis suurta myötätuntoa heitä kohtaan.
Raamattukin muuten kehoittaa meitä puhuttelemaan vanhaa miestä lempeästi.
Mieheni sanookin, että "milloin hän on niin vanha mies, että häntä puhutellaan lempeästi?" Kai aikanaan, mutta mies on vuosien saatossa oppinut pitämään nahkansa tiukkoja sanojani vastaan.

Haimme eilen miehen kanssa Hakaniemestä Kristillisestä Kirjakaupasta valmiita laatikoita Joulun Lapsi- paketteja varten. Otimme tavoitteeksi, että teemme paketin 2-4- vuotiaalle pienelle tytölle ja 10-14- vuotiaalle pojalle. Pienen tytön pakettia ajattelimme Tirtetan näkökulmasta ja pojan pakettia, kuin rakentaisimme sitä meidän pojille.
Iltapäivällä otin mukaani yhden isoista tytöistä, Tirtetan ja Kaisan. Pikkutytöille tein lähtiessä selväksi, mille asialle kauppaan lähdemme.
Pikkutytöille ja varsinkin hemmotellulle Tirtetalle ostosreissusta tuli opettavaisen rankka. Tirtetta käyttäytyi kaupassa ihan niinkuin huonosti tottelevat viisivuotiaat pahimmillaan käyttäytyvät. Hänestä oli ihan käsittämätöntä, että pinkit kissankuvasormikkaat eivät olekaan tulossa hänelle!

Kotona pakettien täyttäminen kiinnosti myös isoja poikia ja he olivat selvästi kiinnostuneita asian ideasta. Tirtetan jupinat loppuivat pikkuhiljaa, kun isot veljet heittivät rankkaa huumoripuhetta tytön itsekkäästä käytöksestä. Näytin kuvia romanikylän lapsista, jotka pitelivät joulupakettia sylissään. Kerroin, että moni paketin saavista lapsista ei ollut koskaan eläessään saanut ainuttakaan lahjaa!

Teimme tänään kaksi pakettia ja rukouksin lähetimme ne matkaan. Isi kävi viemässä paketit kirjakauppaan eteenpäin toimitettaviksi ja toi samalla pari uutta laatikkoa suunnitteluun.
Kun napsin päiväkahvini kanssa namuja pussista ja katselin ympärilleni kotonamme, ajattelin, että ei tuo kahden paketin kokoaminen vienyt meidän yltäkylläisestä elämästämme yhtään mitään.

Minun selvästikin täytyy pohtia tätä asiaa tarkemmin: mitä lapseni tarvitsevat oikeasti ja välttämättä. Kuinka paljon annan heille sellaista, mikä on heille tarpeetonta. Arvostanko minä ja lapseni sitä kaikkea tarpeellista ja välttämätöntä, jonka joka päivä saamme itsestäänselvyytenä.
http://www.patmos.fi/mediasoitin/85/4250ed4b03ad2ef12ffa0aa45305d2cf/