Laivailijat tallessa

Pakko oli soittaa ja tarkistaa, että isi (!) on löytänyt takaisin oikeaan laivaan ja omaan hyttiin. Lapsien tallessaolosta minulla ei ollut pienintäkään huolta, mutta miehellä on perinteisesti ollut ristelyreissut aikamoista seikkailua. Kun vielä ottaa huomioon, että hän on aina ollut selvin päin noilla reissuilla, on ihan hyvä, että kaksi isoa tyttöä on katsomassa isänsä perään. (Jos nyt joku ei satu tietämään, niin edellisen Ruotsin risteilyn seurauksena mieheni joutui olkapääleikkaukseen.)
Tädin mies palautti siis kyläilijät laivalle ja kun juttelin heidän kanssaan ennen laivan lähtöä, kävi hytissä sellainen pulina ja kalkatus, että selvästi oli tytöillä ollut hauska päivä. Pikkutytöt olivat siis isän kanssa ja isot tytöt olivat jääneet laivaan. Toinenhan lähti nuhaisena reissulle ja nyt kuulosti jo toisenkin ääni tautiselta.
Tirtetalla ja Kaisalla tuntui lisäksi olevan tulinen kiire päästä ostamaan tädin miehen antamilla kruunuilla karkkikaupasta.

Suuret kiitokset sinne vieraanvaraisuudestanne!

Koska pikkuisen on sydänala nyökällään, keksin vävyn tullessa hakemaan lapsenlasta hoidosta, että jospa hänen isänsä ja äitinsä raskisi jättää lapsen mummolle yökylään. Aamun hoitoontuloaika olisi ollut huomenna 6.10, joten melkein on sama, nukkuuko lapsi täällä vai kotonaan. Hiukkasen nihkeästi vanhemmat raskivat lapsestaan luopua.
Mummo nyt perustelee lapsen omimista sillä, että näiden neljän reissussaolevan tädin täällä ollessa ei mummo pääse lasta kunnolla edes sylittelemään. Nyt sentään voimme keskittyä jutteluun ja leikkimiseen ja nukkuakin vieretysten kenenkään häiritsemättä. Mummo lohduttautuu myös sillä, että lapsi ei millään muotoa vaikuta kärsivältä tai ikävöivältä.

Televisionkatselu on minulla ollut viime aikoina aika vähäistä. Nyt on puhelimessa kuitenkin muistutus "tanskalaisesta maajussista". Sekin on ihan yhdentekevää, olenko jakson joskus nähnyt tai ei. Tärkeintä on uppoutua kunnon elämän tunnelmaan.