Ruokatunnilla kotiin

Ekaluokkalainen oli harvinaisen reipas illansuussa hammaslääkärissä. Illansuussa siksi, että aikamme oli klo 17 ja se on aika harvinainen aika hammaslääkärin vastaanotolle.
Yhdestä hampaasta oli paikka pudonnut ja se hoideltiin puuduttamatta. Puudutusta tarvittiin, kun poskihampaasta oli lohjennut puolet pois ja lääkäri katsoi parhaaksi nykäistä koko hampaan irti.
Nyt saamme Kaisan osalta huilata hammaslääkärireissuilta ensi kesään asti.

Isin työt jatkui tänään. Kun asia aamulla valkeni Tirtetalle, hän alkoi sitkeän käännytyksen loman jatkamisen suuntaan.
- "Eiks niin, isi, että kipeenä on kiva olla?" Voisit sä tehdä niin, että sä olisit koko talven kipeenä sairaslomalla ja sitten kun tulis kesä, tulisit terveeksi ja sitten me mentäs uimaan?"
Isi nyt kuitenkin kuukauden mittaisen vuosiloman jälkeen lähti ihan mielellään töihin. Kohta hän tulee ruokatunnille, jota ehtii viettämään kotona kokonaiset 25 minuuttia ja sillä varauksella, ettei ole matkalla mitään viivytyksiä ja metro kulkee ajallaan.
Olen tätä asiaa ennenkin täällä ihmetellyt, että työssäkäyvä mies, joka voisi viettää leppoisan ruokatuntinsa Helsingin keskustan missä hyvänsä ruokapaikassa tai työpaikan taukotilassa, haluaa tulla tukansänki putkella metron rappuset juosten kotiin Tirtetan kiipeilypuuksi ja ahmaista jotakin vaimonsa laittamaa ruuanlämmitöstä.
("ruuanlämmitös"= uudelleen lämmitetty ruuan tähde, savolainen ilmaisu)
Yksi perustelu miehellä on se, että kotona saa ruuan halvemmalla ja ilmaiset kahvit!
Tosin nyt olisi miehellä ollut "ilmaisia" kahvirahojakin lompakossaan: teki aamulla pullojenkeruukierroksen seitsemän euron saaliilla. Aurinkoinen ilma houkutteli kanavan rannoille kesää muistelevia juojia.

Huomenna on Tirtetan viisivuotisneuvolan toinen osa, eli lääkärin vastaanotto. Hauska nähdä ja kuulla, kuinka viisivuotias kommunikoi lääkärin kanssa.
Nyt hätistelen seitsemän pienintä pehkuihinsa (isäni käyttämä nimitys sängystä). Loppu joukko huolehtikoot itse raatonsa petiin.