En muista milloin miehen loma olisi viimeksi tuntunut näin pitkältä. Tavallisesti loma, oli se kesällä taikka talvella, hujahtaa liian nopeasti. Nyt on jo tuntunut siltä, että ensi maanantaihin, jolloin hän palaa töihin, on hyvin pitkä aika.
Hyvä, että hänellä on ollut loma, koska tälle kuukaudelle on riittänyt niin monenlaista asiaa hoidettavaksi, että joskus ei puoleen vuoteen tapahdu niin paljoa. On kahdet hautajaiset, kymmenkunta eri hammaslääkärireissua perheessä, sairaaloissa on käyty katsomassa useita potilaita. Paljon on asioita odottamassa ratkeamistaan, paljon asioita on saatu järjestykseen. Asioiden suuruus on ollut poikkeuksellista. Eli suuria ja kauaskantoisia asioita on kuluneen kuukauden aikana tullut eteen.
. . .
Tirtetalla oli tänään viisivuotisneuvolan ensimmäinen osa, eli terveydenhoitajan luona käynti. Prinsessasukuisuus näkyi selvästi hänen piirtämässään ihmisen kuvassa. Tarkkaakin tarkemmin oli kuvan prinsessalle piirretty taivutetut ripset, korvakorut, kauneuspilkku, punaiset huulet, puuteroidut posket ja niin pitkä tukka, että se ulottui paperin alareunaan asti. Siroja korkokenkiä unohtamatta. Lempiväri oli kuulema pinkki ja haaveammatti balettitanssija.
Eilen illalla Tirtetta kysyi minulta, tykkäänkö punaisesta väristä. Tokihan äiti punaisesta tykkää.
- "Sittenhän sinä voisit laittaa päälle punaisen hameen, punaiset korkokengät, punaisen puseron ja punaisen tukkapannan, jossa vilkkuu punaisia valoja. Sitten voisit mennä ulos yöllä kävelemään. Eikö olisikin hienoa?" oli Tirtetan innostunut ehdotus. Äitiä ajatus pelkistä punaisista korkokengistä nauratti.
Myös miehisiin asioihin viisivuotiaalla on selkeä kanta. Eilen aamulla isi kankesi ylös sohvalta lähteäkseen ajamaan partaansa. Tirtetan mielestä leppoisaa televisionkatseluhetkeä ei olisi tarvinnut parranajon takia keskeyttää.
- "Vaikka Veka sanoo, että parta pitää ajaa aamulla, niin usko minua, että sen voi ajaa myös illallakin!"
Tirtetta on ensimmäinen tyttö, joka pitää yksinoikeutenaan saada levittää partavaahto isin leukaan.
Routa se ajaa pullojenkerääjänkin kotiin! Aikani kun istun ja odotan, niin kömpii lomalaismies iltakävelyltään löytöjensä kanssa kotiin.
Pullatädin mies ehdotti tänään miehelleni eläkepäivien huviksi ja työksi klapikoneen hankintaa ja käyttöönlaittoa. Ei taida olla ollenkaan hullumpi ehdotus. Ajankuluna puunteko päihittää varmasti pullojenkeruun.
Voi noita viisivuotiaita! Meillä mies tykkää käyttää lihasvoimaakin puun teossa. Kuulemma nauttii kun kirves kalahtaa pöllin kulmaan. On meillä konekin joskus lainassa. Ei näitä puita kukaan tekisi pelkästään käsin. Tai jos tekisi, ei muuta sitten ehtisikään.
VastaaPoistaVai lomalla ja sohvalla yöt - hmmm. Neljästoista ei sitten liene suunnitelmissa ainakaan nyt juuri. Ihana tuo teidän kuopus!
VastaaPoistaIhania ajatuksia Tirtetalla :) Äidillä punainen vilkkuva panta ja yöllä ulos kävelemään, olisi ihmisillä ihmettelemistä :)
VastaaPoistaTirtetalla on mielikuvitusta! Ihania keskusteluja teillä. Puuntekoa voin suositella harrastukseksi, klapikoneella se sujuu!
VastaaPoistaPieni tarkennus Anonyymille: mies, jolla on tekonivelet kummassakin lonkassa, ei pystyisi meidän epämukavalla sohvalla nukkumaan edes päivänokosia.
VastaaPoistaKyllä hän visusti joutuu nukkumaan muijansa vieressä, muuta paikkaa ei tästä huushollista löydy.
Tuo Tirtetta on aivan ihanassa iässä ja rohkea...
VastaaPoistaVähän samantapaista tässä saan päivittäin kuulla muutamaa päivää vaille nelivuotiaalta pieneltä mieheltä. nauruhermot ovat lujilla... eipä voi ääneen nauraa,vaikka monesti mieli tekisi, vaan otettava asiat aina muuten...
Klapikone on ihan hyvä juttu -ei meilläkän enää ajksettaisi pelkän kirveen kanssa heilua niin paljon kuin puita tarvitsemme -ikä tekee tehtävänsä.
'Myös miehisiin asioihin viisivuotiaalla on selkeä kanta. Eilen aamulla isi kankesi ylös sohvalta lähteäkseen ajamaan partaansa.' Anteeksi väärinkäsitys. Luin vaan kuin piru raamattua, kun en paremmasta tiedä. Ei ollut tarkoitus loukata. :)
VastaaPoistaAnonyymi, et suinkaan loukannut.
VastaaPoista