Kun päivällä törmäsin siihen luovutetun Karjalan murresanastoon, huomasin mielenkiintoisen asian. Sanastosta löytyi hyvin paljon ilmaisuja ja sanoja, jotka ovat olleet arkikäytössä lapsuuskodissani. Lautakangashan, tuo kotipaikkani, sijaitsee Etelä-Savon maakunnassa, Mikkelin seutukunnassa. Ihmettelin, mistä voi olla peräisin noin paljon karjalaisia ilmaisuja, kun syntyjään isovanhempanikin olivat niiltä seuduilta.
Olin pitänyt noita sanoja luonnollisestikin savolaisina sanoina, mutta kun niiden kantasanaa alkaa tarkemmin tutkia, huomaa, että savolaisista ilmaisuista ei ole kyse.
Soitin äidille ja kysyin, osaako hän sanoa, mistä moinen voi johtua. Asialle löytyi selkeä selitys. Kun isäni on ollut muutaman vuoden ikäinen, hänen isänsä oli ostanut talon töihin samalla kylällä olleelta vankileiriltä karjalaisen vangin. Mies oli asunut tilalla useamman vuoden. Ei siis ihme, että puhumaan opetelleen pojan sanavarastoon oli tarttunut paljon karjalan murteen ilmaisuja. Pikkuveljen kanssa olemme aina ihastelleet isäni rikasta puhekieltä ja erikoisia sanoja ja sanontoja.
Vuojalahden kylällä, jossa kotini sijaitsee, oli myös asunut paljon Karjalan evakkoja. Murresanoja löytyy myös kyläläisten puhekielestä.
Kun en millään "ilkiäisi" tehdä jotakin, on kyse rohkenemisesta, melkein asia hävettää.
Isälleni saattoi joskus tulla "hoaver". (vahinko, tapaturma,"haaveri")
"En taija hirvitä männä nuille jäille". (hirvitä = uskaltaa)
"Aja lapset yllää". (herätä lapset)
"Mitä ne lapset nujuvaa?" (= riehuu, temmeltää)
Nyt aion virkistää muistiani ja opiskella uudelleen tuon lapsuuden kielen. Monet sanoista on niin ihastuttavan kuvaavia ja aidon "maatiaisia", että niitä on pakko ruveta käyttämään ahkerammin.
Ihanaa tämä sanojen ja murteiden rikkaus.
VastaaPoistaVoi, kaikki kuullosti niin tutulta, oma äitini oli pohjois-karjalasta kotoisin. Olen ameriikassa asti laulellut au-pairina ollessani ljuuli ljuuli (tuuti tuuti) - laulua :)
VastaaPoistaNyt meni kyllä hetken pimentoon, että olikos se vunukka lapsenlapsi vai mikä se olikaan?
Kupla
Murteet on ihania. Mummo puhui leveää savoa, nyt on ihana seurata kun se alkaa pikku hiljaa tulla siskon puheeseen vaikka kuinka yrittää vielä olla hämäläinen :)
VastaaPoistaJoo, vunukka on lapsenlapsi ja vuntka on räsynukke.
VastaaPoistaTampereella on ravintola Coussicca, jota moni luulee Kreikkalaiseksi. Minä taas olen aina heti (ja oikein, karjalaisia sukujuuriani kiitellen) ajatellut sen liittyvän kauhoihin. Murteen on hienoja, hyvä kun joku jaksaa pitää niitä yllä!
VastaaPoistaHei! Mukava kun vierailit blogissani :) Minun Puula maisemani on kuvattu Otavassa. Vuojalahden kylällä olen joskus nuorempana käynyt Emäntäkoulu opiskeli kaverin kotona kyläilemässä, joskus 80-luvun alkupuolella !
VastaaPoistaKymenläänistä kotoisn ja laitan pyykit lustuuksilleen ja pein kovasti kiinni;)
VastaaPoistaMiestä naurattaa vieläkin toi "pein" ja "lustuuksilleen" ei kukaan koskaan kuullutkaan:)
Ite kun olin pieni niin olin ihmetelly äitille miks ihmiset mummolla (Savossa)muuttuu immeisiksi:)
Oltiin just pikku poikien kanssa "kotikaupungissa" ja huomaan murteeni muuttuneen hämäläiseen suuntaan! Vaikkakin pikupojilta tulee usein mie ja sie Kymenlääniläiseen tapaan.
Murteet on ihana rikkaus!
Ihania nuo murresanat ja vanhat sanonnat.Nujuta sanaa käytetään myös täällä kainuussa.
VastaaPoistaKiva lukea suurperheen elämästä kertovia asioita.Onneksi löysin tämän blogin jokunen aika sitten.Noihin murresanoihin vielä...Mun anoppi on pohjois-karjalasta kotoisin ja puhuu mitä ihaninta murretta.Ettonet=päiväunet,minukka=miniä,ei kehtaa=ei viitsi.Ja kyllä se murre häipyy hetkeksi kun täällä meillä keskisuomessa viettävät viikkoja.
VastaaPoistaVahingossa lankesin sivuillesi, etsien karjalaisia murresanoja. Isäni oli Laatokan rannalta, ja toi lapsuudestaan monia sanoja ja sanontoja. Kiitos tästä kauniista muistosta.
VastaaPoista