Tirtetta pääsi Ruotsin-laivaan

Näytti siltä, että vähän liian jännittävää oli pikkutyttöjen laivaan pääseminen. Ihan kuin heillä, varsinkin Tirtetalla, olisi ollut kuumia hiiliä housuissa. Koko päivän lähtöä odotellessaan Tirtetan oleminen oli hyvin jännittynyttä, eikä mihinkään hommaan malttanut keskittyä. Kenkiäkin olisi pitänyt saada mukaan vähintään neljä paria.
Muistan ensimmäisen oman Ruotsin-matkani. Se oli niin jännittävää ja niin ihanaa ja hytti oli niin hieno, ettei sieltä olisi halunnut lähteä minnekään. Siihen aikaan ainoa lasten huvitus laivalla oli pieni koppero, jossa sai katsoa ilmaiseksi piirrettyjä lyhytelokuvia. Siinä kopperossa sitten istuttiin niin kauan kuin ilkesi ulkopuolella huokailevia jonottavia lapsia kiusata vuoron odottamisella.
Ruokahan oli tietysti taivaallisen hyvää laivan ravintolassa jo silloin ja hedelmäsalattia saattoi syödä monta kupillista.
Toivottavasti tämänkertaiset risteilijälapset syövät muutakin kuin vesimelonia ja donitseja.
Jollakin kokoonpanolla pääsevät matkalaiset Tukholmassa myös kyläilemään. Tädin mies soitti aamulla ja hän tulee satamaan vastaan. Lähtiessä suunnitelma oli vielä sillä tolalla, että isot tytöt jäävät laivaan loikomaan päiväksi ja pikkutytöt menevät isin kanssa kyläilemään.

Se on varmaa, että kaikkien matkalaisten mielelle tuollainen arjen piristys tekee hyvää.
Niinkuin aikaisemmin sanoin, minua laivassa kiinnostaa vain hyvä ruoka (jos nyt ei kyläilyä lasketa mukaan). Taipumus matkapahoinvointiin ei ole minulla iänkään myötä helpottanut, joten huvilaivailu menee kärsimyksen puolelle. Matkapahoinvointilääke nukuttaa niin lahjakkaasti, että puolinukuksissa matkustaminen ei myöskään ole yhtään hauskaa.
Onko sitten hauska olla kotona, kun viisi on laivassa ja kaksi jääkiekko-ottelussa?
Elämä ei aina voi olla hauskaa, mutta mukavampaa on, jos kaikki ovat suurinpiirtein kotona. Salmiakkisuklaata piti hakea lohtusyömisiksi.