Pikkutytöille oli luvattu, että he saavat itse ostaa omat syntymäpäivälahjansa kierrätyskeskuksesta.
Lähtöä sinne oli tietysti kärtetty jo eilen, mutta sanoin, että vesisateessa en rupea sinne kävelemään. Tänä aamuna sitten puhe lähdöstä alkoi jo aamutuimaan ja kun pouta näytti todennäköiseltä, lähdimme Tirtetan, Kaisan ja isin kanssa. Matkalla muistutin isiä, että "aikuiset eivät sitten kanna joutavaa rojua sieltä kotiin, lapset saavat valita, mitä leluja haluavat". Nuo sanat muistissani jätin sitten ilmaispuolelle aika lailla viehättävästi kolhiintuneen emalisen kupin. Mielessäni asettelin siihen mummolan kuistilla kukkasipuleita. Mutta puhe turhan rojun kantamisesta vei voiton. Kyllä maailmaan sieviä kippoja ja kuppeja mahtuu ja kyllä niitä mummolasta löytyy entuudestaankin ihan mummon riesaksi asti. Joku kippoa arvostava hihkuu tänään riemusta löytäessään sen ilmaiseksi.
Ne, mitä ilman omantunnon kolkutteluja kotiin kannoin, oli kuusi kappaletta käyttämättömiä pellavaisia laudeliinoja, yksi astiapyyhe (pellavaa sekin), kaksi paksua froteekylpypyyhettä sekä kolme laadukasta paitaa isoille pojille (hinta 50s- 1,50e). Tirtetan löydöistä mainittakoon leluvasara (50s) ja punaiset pitkävartiset talvinahkasaappaat (3,50e). Kaisa keräsi tietysti talteen kaikki pikkueläimet ja poislähtiessä näimme ikkunassa vielä upean kuvateoksen labradorinnoutajista (2,70e). Kaisa on iloinen nyt kahdesta ikiomasta koirakirjasta.
Kotimatkalla kierrätyskeskuksesta haaveiltiin, millaisen koiran Kaisa mahtaisikaan mummolassa saada omaksi.
Kun soitin aamulla mummolle, hän juoksi puhelimeen käsi pullataikinassa, taikinakuppi mukana. Iltapäivällä äiti saa vieraita kahdesta naapurista ja tarjoaa heille tuoretta pullaa kahvin kanssa.
Nyt iltaruoka pikamietintään ja toteutukseen. Syöjiä iltaruualla näyttäisi olevan 16.
Olipas mukava lukea kolme postausta yhdellä kertaa. Aivan kuin kirjaa olisi lukenut, sie oot ihan mahottoman hyvä kirjoittamaan :)
VastaaPoistaOlisipa meilläkin tuollainen kierrätyskeskus, jossa olisi noin halpaa. Vaan täällä on kaikki tosi kallista, eikä niin hyvääkään tavaraa. Huonekalut on aika hyviä.
On teillä mahtavan paljon ruokailijoita :)
Saapi olla aika isot kattilat :)
Kierrätyskeskuksessa ja Missiokaupan kirpputorilta saa hyvää tavaraa edullisesti. Sinne kannattaa viedä ja sieltä puolestaan saa. Jatkuvasti mietin, miten saisin vähennettyä tavaramäärää, mikä meillä on...kunhan osaisi luopua ja jättäisi vain olennaisen. Paljoa ei tarvitsisi... jo jaa, mitenkähän raskisin luopua kirjoista, joita olen perintönäkin lähetystyöstä saanut...
VastaaPoistaKylläpä teidän kierrätyskeskus on aikamoinen aarreaitta, Tikkurilan keskus muuttaa nyt ja toivon että siitä tulee vastaava :D
VastaaPoistaKyllä täällä Lönnrotinkadun Kierrätyskeskuksessa täytyy ihan itseään hillitä. Tänään olisi ollut ilmaiseksi tarjolla siistejä hyllyjä ja niitä kippoja ja kuppoja jos kuinka paljon.
VastaaPoistaMiehelle piti melkein suuttua, kun olisi "väkisin" ostanut nahkatakkia. Ai miksikö suuttua? Koska lauantaina osti Iso Robalta seurakunnan kirpputorilta lähes samannäköisen takin. ("Jos kerran näin halvalla saa, voihan niitä olla kaksikin!")
No kuuden euron mustat nahkakengät työkengiksi annoin sentään miehen ostaa.
Olenko muuten kertonut, kuinka paljon olen miestä kiusannut, kun hän kerran tuli kirpputorilta mukanaan pino ruotsalaisesta vessanpyttyposliinista tehtyjä pihvilautasia, joissa oli surkea härän kuva keskellä lautasta.
Lautaset painaa tolkuttomasti, mutta urheasti mies vain niiltä syö.
En ole ikänään nähnyt niin rumia lautasia.
Mieheni päästäminen kirpputorille on hyvin uhkarohkeaa.
On siinä syöjä poikineen pöydän ääressä. Mahdutteko edes kaikki samalla kerralla syömään, vai ruokailetteko vuoroissa.
VastaaPoistaAnitta: emme mahdu. Tavallisesti ruokailujärjestyksen määrää nälkäisyyden aste.
VastaaPoistaMeillä täällä en ole (vielä) vastaavia kierrätyskeskuksia nähnyt, ainoastaan nettiversiona mikä ei ole sama. Hienosti hillitsit itsesi emalimukin kohdalla.
VastaaPoistaIloa ja valoa keskiviikkoon, niinkuin aina!
En mä sanois, Heljä, että hienosti! Se ei edes ollut muki, vaan halkaisijaltaan n.25cm kokoinen matala kuppi/kippo, jossa oli pienet, somat "korvat". Ajattelen sitä vieläkin kaiholla.
VastaaPoistaSanoisin, että se oli "sisustuselementti". (Sanasta on tullut meillä melkein naurun aihe.)