Sanoiksi puettua kiitollisuutta

Eilen illan hämärtyessä matkatessamme kohti kotia hautajaisista, ajattelin, että harvoin nainen poikalasta maailmaan synnyttäessään tulee ajatelleeksi, kuinka raskaaseen tilanteeseen se poika voi joskus elämässään päätyä. Katselin eilen kolmea vanhinta poikaani, kun he kantoivat isäni arkkua, tekivät viimeisen palveluksen papalleen.
Urkurin soittama surumarssi oli riipaisevan kaunis: se ikäänkuin kuroi nykyhetkeen isäni koko elämän kaaren. Harvoin mikään korvin kuultu sävelmä on tuntunut niin kauniilta ja huikaisevalta.
Kun astuimme kirkosta ulos, syyskuun viimeisen päivän aurinko muistutti meille, kuka säät ja ilmat säätää, kuka kuulee pyyntömme, kun rukoilemme hautajaispäiväksi sateetonta säätä. Taivaan Isä ei antanut meille vain sateetonta päivää, vaan Hän antoi meille lahjaksi kaikkein upeinta, mitä Luojan luonto voi tähän vuodenaikaan luoduille tarjota. Aurinko oli häikäisevän kirkas, järveltä puhaltava lämmin, mutta syksyinen tuuli varisutti kirkkomaan polulle arkunkantajien eteen kultaisia säkeniä, kun ruskan värjäämät koivunlehdet lepattivat maahan.

Minua kosketti kirkossa, kun isäni arkulle laskivat muistokukkasensa myös kaksi vanhempieni sijaislasta, minun siskojani. Siinä tilanteessa, kun toinen heistä sanoo "isän muistoa kunnioittaen", koen, että vieressäni istuvan äitini sydämessä läikähtää kiitollisuus. Heidän työnsä sijaisvanhempina koki huippuhetkensä. Lapsi oli kokenut, että isäni oli ollut hänelle isä.

Isäni hauta peitettiin isälle rakkaan metsän kuusenhavuilla. Juhlan ruokapöydässä oli tarjolla viinirypäleitä, joiden kasvua isä oli vielä tämän kesän saanut seurata. Juhla-aterian maukkaat lihat oli suurella sydämellisyydellään tarjonnut nautittavaksemme Roinilan tilan isäntä. Aterian suunnittelijat ja valmistajat olivat ajatelleet kaikki yksityiskohdat huolellisesti ja rakkaudella. Ruokaa oli nautinto syödä.

Suurta kiitollisuutta tunsin myös kaikkia paikalle tulleita vieraita kohtaan. Monet olivat varojaan ja vaivojaan säästelemättä matkustaneet juhlaan osoittamaan kunnioitustaan ja myötäelämistään. Ensimmäistä kertaa koin oman sydämen tasolla, mitä merkitsee omaisille, kun kutsutut saapuvat paikalle elämään mukana tärkeitä hetkiä.

Eikä arvannut Pikkuveljen vaimon äiti, kuinka suuren ilon hän järjesti kuiskaamalla muistotilaisuudessa korvaani, että hänen autossaan odottaa kaksi ämpärillistä puolukoita meitä varten. Kiitollisuus on suuri ensi talven puolukoistakin. Taivaan Isä palkitsee marjojen poimijalle jotakin muuta hyvää tilalle.

Puhuin äsken tunnin puhelimessa äidin kanssa. Totesimme, että varmasti kukaan lapsista ei koskaan unohda eilistä juhlaa. Meille aikuisille eilisen tapahtumien kertaaminen mielessä saa aikaan suuren kiitollisuuden Luojaa kohtaan, joka järjestää asiamme pienintä piirtoa, ohikiitävää hetkeä myöten.