lauantai 1. lokakuuta 2011

Sanoiksi puettua kiitollisuutta

Eilen illan hämärtyessä matkatessamme kohti kotia hautajaisista, ajattelin, että harvoin nainen poikalasta maailmaan synnyttäessään tulee ajatelleeksi, kuinka raskaaseen tilanteeseen se poika voi joskus elämässään päätyä. Katselin eilen kolmea vanhinta poikaani, kun he kantoivat isäni arkkua, tekivät viimeisen palveluksen papalleen.
Urkurin soittama surumarssi oli riipaisevan kaunis: se ikäänkuin kuroi nykyhetkeen isäni koko elämän kaaren. Harvoin mikään korvin kuultu sävelmä on tuntunut niin kauniilta ja huikaisevalta.
Kun astuimme kirkosta ulos, syyskuun viimeisen päivän aurinko muistutti meille, kuka säät ja ilmat säätää, kuka kuulee pyyntömme, kun rukoilemme hautajaispäiväksi sateetonta säätä. Taivaan Isä ei antanut meille vain sateetonta päivää, vaan Hän antoi meille lahjaksi kaikkein upeinta, mitä Luojan luonto voi tähän vuodenaikaan luoduille tarjota. Aurinko oli häikäisevän kirkas, järveltä puhaltava lämmin, mutta syksyinen tuuli varisutti kirkkomaan polulle arkunkantajien eteen kultaisia säkeniä, kun ruskan värjäämät koivunlehdet lepattivat maahan.

Minua kosketti kirkossa, kun isäni arkulle laskivat muistokukkasensa myös kaksi vanhempieni sijaislasta, minun siskojani. Siinä tilanteessa, kun toinen heistä sanoo "isän muistoa kunnioittaen", koen, että vieressäni istuvan äitini sydämessä läikähtää kiitollisuus. Heidän työnsä sijaisvanhempina koki huippuhetkensä. Lapsi oli kokenut, että isäni oli ollut hänelle isä.

Isäni hauta peitettiin isälle rakkaan metsän kuusenhavuilla. Juhlan ruokapöydässä oli tarjolla viinirypäleitä, joiden kasvua isä oli vielä tämän kesän saanut seurata. Juhla-aterian maukkaat lihat oli suurella sydämellisyydellään tarjonnut nautittavaksemme Roinilan tilan isäntä. Aterian suunnittelijat ja valmistajat olivat ajatelleet kaikki yksityiskohdat huolellisesti ja rakkaudella. Ruokaa oli nautinto syödä.

Suurta kiitollisuutta tunsin myös kaikkia paikalle tulleita vieraita kohtaan. Monet olivat varojaan ja vaivojaan säästelemättä matkustaneet juhlaan osoittamaan kunnioitustaan ja myötäelämistään. Ensimmäistä kertaa koin oman sydämen tasolla, mitä merkitsee omaisille, kun kutsutut saapuvat paikalle elämään mukana tärkeitä hetkiä.

Eikä arvannut Pikkuveljen vaimon äiti, kuinka suuren ilon hän järjesti kuiskaamalla muistotilaisuudessa korvaani, että hänen autossaan odottaa kaksi ämpärillistä puolukoita meitä varten. Kiitollisuus on suuri ensi talven puolukoistakin. Taivaan Isä palkitsee marjojen poimijalle jotakin muuta hyvää tilalle.

Puhuin äsken tunnin puhelimessa äidin kanssa. Totesimme, että varmasti kukaan lapsista ei koskaan unohda eilistä juhlaa. Meille aikuisille eilisen tapahtumien kertaaminen mielessä saa aikaan suuren kiitollisuuden Luojaa kohtaan, joka järjestää asiamme pienintä piirtoa, ohikiitävää hetkeä myöten.

13 kommenttia:

  1. Huokaisen kyynelsilmin.
    Nyt ymmärrän, miksi eilisen syyspäivän kuulöui olla erityisen lämmin♥
    Jumalamme antaa toisinaan enemmän kuin pyydämme.
    KAuniiden muistojen kultaama syyskuun viimeinen.

    HAlauksin ja sinua siunaten, lämpimästi, Tinttarus

    VastaaPoista
  2. Oi, kuinka onkaan koskettavaa.

    VastaaPoista
  3. Täällä kyynelsimin luen minäkin postaustasi....Kukaan ei varmasti voi ymmärtää tuota sanomatonta kiitosta ja iloakin, vaikka on kyse rakkaan hautajaisista...niin se vaan on, että Taivaan Isä antaa rauhan ja ilon <3

    VastaaPoista
  4. Kauniisti kerrot rakkaan isäsi hautaansaattopäivästä <3.
    Toivon paljon siunausta elämäänne, ja etenkin nyt toivoisin, että pääsisitte jo aiemmin Kangasniemelle elämään maalla luonnonläheistä elämää. Jotenkin tuntuu, että sinne te kuulutte.
    -sarda-

    VastaaPoista
  5. Kiitos tinttarus, Tupu, Peikkotyttö Hanna.

    MaMMeli: Kun näin eilen iäkästä naapurintätiä rapussa ja kerroin, millä matkalla olimme olleet, täti sanoi:
    - "Kylläpä oli surkea matka".
    Minun oli vaikea tädin sanoja pyörtääkään, olihan kyse isäni hautajaisista, mutta kun matka värikkäine vaiheineen oli kuitenkin kaikkea muuta kuin surkea. Se oli upea, ennenkokematon ja mieleenpainuva. Ennenkaikkea siunattu.

    -sarda- Kyllä minullekin se ajatus tuon matkan aikana tuli, että voi kun asiat järjestyisivät ja pääsisimme muuttamaan jo aikaisemmin.
    Tänä aamuna herätessäni kuvittelin, miltä tuntuisi perheenä seistä mummolan pihalla muuttokuorman kanssa ja ajatella, että tänne jäämme, ei tarvitse lähteä takaisin Helsinkiin.

    VastaaPoista
  6. kauniin saatopäivän saitte ja tunnelma senmukainen. Tuli niin elävästi rakkaan anoppini hautajais päivä, kun syysaurinko valaisi hautakummun takaa läpi pihlajan. Nyt käyn samalla haudalla usein, myös mieheni lepää siellä saman kummun alla. Siunaus seuretkoon matkaasi eteenpäin!

    VastaaPoista
  7. Kiitos, mummeli, siunauksen toivotuksista. Enkelienpäivän siunausta Sinullekin.

    VastaaPoista
  8. Hei Sirkku! Olen nyt lueskellut sun blogiasi eilen ekaa kertaa ja sitä on ollut todella mukavaa ja koskettavaa lukea. Sinua on siunattu sanallisen ilmaisun ja kerronnan lahjoilla! Ei voi muuta todeta, että Jumala kun on kanssamme niin hänen kanssaan me voimme elää niin täyttä ja rikasta elämää... t. Minna siskosi

    VastaaPoista
  9. Minna kultanen,
    oli ihana nähdä perjantaina!
    Eikö ollut upea päivä?!
    Meidän kotimatka sujui hyvin. Nyt vain on vähän vaikea saada taas arkihommista kiinni, kun tuntuu, että ajatukset on vielä kiinni perjantain tapahtumissa.
    Laittakaa suunnitteluun se Helsingin reissu.

    VastaaPoista
  10. Niin, oli tosiaan ihana nähdä ja päivä oli unohtumaton koskettavuudessaan, varmasti kaikille. Minulla on onneksi ollut vapaata töistä eilinen ja tämä päivä. On saanut ajatella rauhassa kaikkea ja huokailla taivaaseen kaikesta...Etenkin Leena äitiä ajatellen...Helsingin reissu olisi mukava järjestää, tai sitten odotamme teidän tuloa tänne lähemmäksi kun se aika koittaa:) Hyvää yötä, Jeesus myötä teille kaikille. t. Minna sisko

    VastaaPoista
  11. Sydämellinen osanottoni surussanne. Muistan todella kauniin lauluäänesi, mutta osaathan myös kirjoittaakin sydämellisesti ja iloisesti arjestasi. Liekö aikoinaan kirjoitit runojakin. Suurta Jumalan Siunausta sinulle ja perheellesi. Sirpa nuoruuden ystäväsi Kangasniemeltä.

    VastaaPoista
  12. Mulla oli, Sirpa, kova miettiminen, kuka niistä "Sirpoista" olet. Arvaan ensin luokkakaveria, joka opiskeli ainakin sairaanhoitajaksi.
    Kuuluillaan!

    VastaaPoista