Sanoiksi puettua jännitystä

En yleensä ole jännittäjätyyppiä. Ajattelen, että kaikesta selvitään. Tosin aika tasaista ja "helppoa" on elämäni viime vuosina ollut, että en juuri muista jännittäneeni kuin omia häitäni. "Helppoa" elämä oli naimisiinmennessäkin, mutta me pöllöpäät vaan järjestimme 150:n hengen häät lähes kahteen pekkaan. Ei ollut tottumusta, kuinka voi päästä helpolla sellaisten juhlien järjestämisestä.
Nyt tuntuu siltä, että hitusen jännittää. Ei niinkään itse juhla, joka huomenna on, vaan lähinnä se, onko tämä joukko huomenna iltapäivällä Kangasniemen kirkossa.
Kaikkien vaatteet on vielä kertaalleen sovitettu ja pakattu, kukkalaite on parvekkeella, nuotit etsitty, kassillinen eväsvesipulloja hankittu ja matkapahoinvointilääkettäkin on tarpeeksi. Muistin jopa metrilaastarin ja sakset, joilla uudet kengät jalkoihinsa tunkevat tytöt voivat laastaroida kantapäänsä. Kaatosateeseen en ole varautunut, mutta yhtään emme pane pahaksemme huomisia sääennusteita, jotka lupaavat lähes 20:n asteen syyslämpöä.

Saamme linja-autoon matkaseuraa kahdesta serkustani. Toista heistä en muista nähneeni yli 20:een vuoteen.
Hautajaisissa näen lisää harvoin nähtyjä serkkuja.

Paras tehdä aamua varten tarkistuslista, jotta kaikki on mukana klo 8.
Minusta tuntuu, että huomisesta päivästä tulee hyvin ikimuistoinen.

Suojelusta toivotan teidänkin osaksenne, enkelit tekevät meidän perheen osalta huomenna ylitöitä.