Lapsenlapsi kaksi vuotta!

Tänään oli aamuvarhaisesta asti tädeillä ja enoilla kutinaa mielessä, täyttäähän Melska tänään kaksi vuotta. Varsinaiset juhlallisuudet olivat jo lauantaina. Railakkaasti merkkipäivää juhlittiinkin: päivänsankari putosi juhlan tuoksinnassa tuolilta kesken hauskan leikin ja ylähampaat napsahti alahuulesta läpi. Aika näyttää, jääkö arpea. Lohduttelin äitiä, että mikäli minä muistan, kaikki lapset jossain vaiheessa ennen kouluikää kokevat tuon onnettomuuden muodossa tai toisessa. Onneksi suun haavat parantuvat nopeasti, kunhan vain häränniskaverenvuodon saa ensin lakkaamaan.
Nauravaisena kaksivuotias tuli aamulla mummon hoiviin. Sillä aikaa, kun mummo paritteli kaksi pyykkikorillista sukkia, Melska ja Tirtetta ehtivät leikkiä bussileikin. Keittiössä olevat punajuuripöntöt olivat bussin penkkeinä.

Melskan syntymä ja odotusaika vaati nuorelta äidiltään enemmän ponnisteluja ja kestämistä, kuin joltakin toiselta kolmentoista raskauden ja synnytyksen läpikäyminen. Pahoinvointi voi toisilla kestää koko odotusajan, toiset selviävät alkuviikkojen kuvottavalla ololla nälkäisenä. Kun joku äiti saa synnyttää kaikki jälkeläisensä niinkuin alunperin on tarkoitettu, eli päänuppi edellä, niin joku hyvin nuori ja ensikertalainen saa tikertää lapsensa maailmaan peppu edellä. Sen peppu edellä tulon takia Melskankin lonkkia seurattiin ensimmäinen elinvuosi hyvin tiiviisti. Nyt kyllä lonkkamaallikon silmiin näyttää tytön juoksuvälineet olevan moitteettomassa kunnossa.
Turvallista ja tervettä syksyä ja hoitoaikaa mummolassa ja onnellisia hetkiä kotona isän ja äidin kanssa ensikertalaismummo toivoo pienelle tähtisilmälle.