Uhkarohkeaa perinneruokaa

Jatkan uhkarohkeita yrityksiä. Tämänpäiväinen on ehkä haasteellisin yritys pitkään aikaan ja kaiken lisäksi jotakin sellaista, mitä en ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Nimittäin kaalikääryleiden teko.
Kaupan valmiita kääryleitä en ole syönyt aikakausiin ja itsetehtyjä viimeksi viisivuotiaana. Jossain vaiheessa varhaista lapsuuttani äitini kyllästyi käärylöiden kieputtamiseen ja sen koommin ei ole edes kukaan tuttava hommaan ryhtynyt niin tosissaan, että olisi tarjonnut maistiaisia.
Nyt kun tekeleet ovat uunissa, voin jälkiviisaana mainita niille, jotka hommaa suunnittelevat toteutusasteelle, että seitsemän litran kattila on turhan pieni kaalin keittoa varten. Ja kannattaa muistaa, että kiehuva vesi on kuumaa ja polttaa, jos sitä roiskuu käsille kaalinkerän kanssa tapellessa. Ja jos otatte oppia Riitan blogin kädestä pitäen näytetystä ohjeesta hyvine kuvineen, muistakaa, että on ihan eri asia osata, kuin turata. Kuvissa homma näyttää ihan leppoisalta puuhastelulta, tosin ihan realistisen kuvan Riitta hommasta antaa, eli aikaa ja vaivaa tärvääntyy.
Nyt vain parisen tuntia odotan vatsa "murhien" (kuten Tirtetta sanoo nälän kurnimisesta) ja välillä valelen tekeleitä vuoan pohjalle valuvalla nesteellä ja odotan niistä tulevan meheviä.

Vävypoika viisaana miehenä sanoi, että epäonnistuneesta ruuasta ei pitäisi ääneen kenellekään sanoa, että ruoka on epäonnistunutta. Voihan ihan yhtä hyvin olla, että miehen kanssa pistelemme vuokallisen kaalikääryleitä ja niissä ei oikeasti ole mitään vikaa. Ihan samoin kävi lihapiirakoille. Luulin niiden olevan täysin epäonnen lapsia, mutta niin vain hävisivät pakasteesta kahdessa päivässä. Nyt oikeastaan on ihan ikävä niitä.

Minulla on outo tapa kehitellä hommaa homman päälle. Parin viime päivän huitelu siellä ja täällä sai aikaan sen, että pyykkihommat on pahasti retuperällä. Tunnustan, että kolme korillista pestyä pyykkiä odottelee, mitä seuraavaksi tapahtuu. Nytkin keksin tuon kaalihomman, vaikka helpommalla ruualla olisi säästynyt yksi tunti pyykin ihmettelyyn.
Miehellä on kaksi vapaapäivää ja kolmantena työpäivä alkaa vasta myöhään illalla. Hän sanoi, että näin pitkä vapaa tuntuu melkein lomalta. Aamulla hän kävi toisella puolella kaupunkia kaverinsa kanssa uimahallissa ja kun ei saanut uida tarpeeksi, meni vielä meriuinnille Lapinlahden sairaalan rantaan.
Tirtetta pitää huolen siitä, että isiä nujuutetaan, kun yrittää levätä kotiin päästyään.

Syksyn ensimmäinen flunssa on rantautunut. Ekaluokkalainen yski yöllä ja oli aamulla niin voipunut ja selvästi sairas, että piti jäädä kotiin. Huomenna olisi ollut hänen luokkakaverillaan synttärit, mutta nyt meno täytyi perua. Harmi, koska kuusivuotias ei ole vielä kovin monilla kaverisynttäreillä päässyt käymään.
Onneksi tauti näyttää ihan perushelpolta flunssalta.

Jatkan tekeleiden valelua.