Keräysasian jälkipuintia

Jos joku kummastelee edellistä tekstiä, mistä on kyse, selvennän asiaa.
Sain tietää erään blogiystävän suurista taloudellisista vaikeuksista ja sairaslomasta.
Sain ajatuksen ystäväkeräyksestä hänen pikaiseksi auttamisekseen.
Kävin lukemassa Poliisin sivuilta ohjeet rahankeräysluvista. Sain sivuilta sen käsityksen, että tällaiseen pienimuotoiseen keräykseen ei tarvita keräyslupaa. (Suora lainaus: "Poikkeuksena yleishyödyllisyyden vaatimuksesta rahankeräys saadaan toimeenpanna varojen hankkimiseksi taloudellisissa vaikeuksissa olevan yksittäisen henkilön tai perheen auttamiseksi".)
Tein eilen aamulla aiheesta blogikirjoituksen (mikä on nyt poistettu). Muutamat halusivat tulla mukaan auttamaan.
Kun luin julkiselta keskustelufoorumilta kommentin, jossa epäiltiin tempaukseni laillisuutta, päätin vielä varmistaa, että aie on laillinen.
Asia kuuluu Poliisihallituksen arpajaishallintoyksikölle ja sieltä sain viimein käsiini arpajaishallintopäällikkö Jouni Laihon. (Alemmilla virkamiehillä oli puhelimessaan vastaaja päällä, mutta hyvä, että sain taatusti varmaa tietoa.)

Laiho kertoi, että arpajaislaki määrää, että rahankeruu ei saa kohdistua YLEISÖÖN. Hän sanoi, että lakia täytyy tässä tapauksessa tulkita niin, että blogini lukijat ovat yleisö. Jos kierrätän hattua naapuripiirissä, toiminta on laillista.
Yhteinen johtopäätöksemme tilanteessa oli luonnollisesti, että olin rikkonut lakia ja minun on viisainta pikaisesti palauttaa lahjoittajien rahat.
Tähän mennessä näyttää siltä, että tavoitan kaikki lahjoittajat ja rahat päätyvät oikeille omistajilleen.
Pankkihan ei voi pankkisalaisuuteen vedoten palauttaa tililleni tulleita minulle tuntemattomien ihmisten rahoja takaisin lähettäjälle. Minun on siis tavoitettava jokainen lähettäjä erikseen.

Eniten minua harmittaa tässä tilanteessa se, että tuotin avun kohteena olleelle tarpeetonta stressiä ja epätietoisuutta. Toiseksi minua harmittaa niiden hyväntahtoisten auttajien takia, joille tuli huolimattomuuteni takia paljon turhaa vaivaa.
Se, että tällainen tilanne on minulle hiukan nolo, ei harmita minua ollenkaan. Sainpahan opetuksen, jotta vastaisuudessa jokaisessa mielijohteessa varmistan ajatusteni laillisuuden.

Ollenkaan arvostelematta muiden tekemisiä tuli aamulla mieleeni: jos rahankeruun kohteena on yleisö ja menen soittamaan metroaseman kulmalle hattu maassa, eikö ohikulkijat sitten olekaan yleisö? Pitäisikö heitä sitten nimittää naapureiksi? Ja jos pyydän rahaa blogini välityksellä, eikö se ole yhtä kaikki kerjäämistä, kuin se ulkosoittokin?
Jättäkää tuo ajatus omaan arvoonsa.

Olen vanhan ajan agraariyhteiskunnan kasvatti. Aivokulkuni on jäänyt niille ajoille, kun kerättiin rahaa milloin mihinkin tarkoitukseen ja hyvässä tarkoituksessa. Ei silloin kyselty keräyslupia.
Tänä päivänä asia on kuitenkin niin, että tietämättömyys ei vapauta vastuusta. Ja se on hyvä niin.