Jos omenapiirakan vielä saa, on elämä mallillaan

Kuopion veli soitti eilen illalla mummolan pihasta omasta autostaan.
Hänellä on opiskelupäiviä lähiseudulla, niin poikkesi mummolaan yökylään ja samalla katsastamaan mummon ja papan tilannetta.
Ainakin on nyt puhelimia mummolla ja papalla. Veli oli laittanut kuntoon koko talon puhelimet ja tuonut varalle yhden uuden.
Lisäksi on järjestelty esteetöntä kulkua pyörätuolille. Papan jalat eivät tahdo enää kantaa. Mutta mieli kuulema kantaa ja vanhan pariskunnan huumorintaju vain paranee loppua kohti. Selvästi mummo ja pappa ovat asioiden yläpuolella. Tarkoitan sillä sitä, että he eivät anna ulkoisten asioiden päästä kietomaan ohdakkeita mieleen. Mieli on heillä riemukas, onnellinen ja toivorikas. Ja toivorikkaudella tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että papan kohdalla on kohta kamppailu syöpää vastaan voitettu.
Niinkuin olen miljoona kertaa täälläkin muistuttanut itseäni, että tämä ihmiselon hetki on vain valonvälähdys iankaikkisuudessa.
Jos ajattelemme elomme pituutta kuolettavan pitkänä kidutuksena tai päivien ohi kiitämisenä, erehdymme raskaasti.

Veli siis jutteli terveisiä mummolasta. Minulle ne terveiset merkitsi samaa, kuin olisin ollut paikalla.

Veljelläni on tytär, joka kirjoittaa osan yo-kokeista tänä syksynä ja loput ensi keväänä. Meillä on poika, joka on samassa tilanteessa.
Tänä aamuna piti antaa isin paita yo-kokeeseen menevälle pojalle päälle, kun kaikissa pojan paidoissa näkyi olevan jotakin tekstiä. Yo-kokeiden säännöt on hyvin tiukat. Kynistäkin vedettiin mustalla tussilla englanninkieliset tekstit piiloon.

Minua säälitti aamulla lähtevät, kun vettä tuli taivaan täydeltä. Kaiken lisäksi tuulee ja olen varma, että yhdelle tytölle mukaan antamani uusi sateenvarjo tulee iltapäivällä rikkinäisenä takaisin.
Minusta tämä loppukesä on tuntunut poikkeuksellisen sateiselta. Ehkä se tunne johtuu vain siitä, että olen kyllästynyt ripustamaan pyykkiä parvekkeelle, kun seuraavana päivänä riivin vaatteet pois ja kiikutan talon kuivauskaappiin.

Täällä on kaksi koululaispoikaa röhätaudissa. Ekaluokkalainen kuntoutui todella nopeasti Ventoline-piipulla.

Koska eilen jouduin tekemään pellillisen suklaapiirakkaa painostuksen uhrina (piirakka oli ollut tilauksessa jo kolme päivää), teen tänään itsepäisesti suuren omanapiirakan. Kyllä yksi omenapiirakka täytyy syksyllä saada.