Aamupuuron aikaan

Vaikka mummo ja pappa pilke silmäkulmassa hyväntahtoisesti kutsuivat kesällä Maatalouskoululaista "kyökkipiiaksi", minua hiukan epäilyttää alkaa kutsua tyttöä sillä nimellä täällä. Voihan olla, että joku tarkoituksella käsittää nimen väärin ja saan syytteet vähintäinkin lapsityövoiman käytöstä. Nimi "kyökkipiika" istuu sen takia niin hyvin meidän 17-vuotiaalle, koska hän on tämän tyttöjoukon pätevin ja osaavin apulainen missä tahansa huushollihommassa. Häneeen voi luottaa, eikä ole myöskään pelkoa, että hän kihahtaisi oikutteleville pikkuipanoille liian kovakouraisesti. Nuorten lastenlikkojen sietokyky pikkulasten kähinään kun ei ole vielä kehittynyt, eikä heiltä voi pohjatonta sietokykyä vaatiakaan.
Nyt joka tapauksessa tuo näppärä 17-vuotias pääsi vuorostaan hiuskoululaisen koekaniiniksi tämän koululle. En edes tullut kysyneeksi, mitä tytön päälle aiotaan tehdä, mutta todennäköisesti oli kysymys vain jostakin hiushoidosta.
Eilen hiuskoululainen sai uhkarohkean hiustenleikkuuasiakkaan Pikkuveljestäni. Kylmä hiki kihosi niskaani, kun leikkaaja sanoi hiustenleikkuun opiskelun alkavan koulussa ensi viikolla. Päivänvalo ja tuttavien toivonmukaan suorasukaiset kommentit varmaan paljastavat Pikkuveljelle hänen kampauksensa syvimmän olemuksen, jota ei meidän hämärässä eteisessä nähnyt selvästi.

Vanhin pojista lähtee eilisen tiedon mukaan jo tänään mummolaan Pikkuveljen mukana. Asia koskettaa minua sikäli, että ruuhkautuneesta kuivanpyykin röykkiöstä voisin katsella jotakin vaatepuolta lähtijälle valmiiksi. Sukat ja teepaidat kun näyttävät jatkuvasti olevan meidän perheessä kuuma sana. Muutama  poika vanhimmasta päästä saattaa jopa tehdä kauppaa paitalöydöillä pyykkiröykkiöstä. "Saat pelata mun huoneessa tunnin, jos etsit mulle pyykkikasasta teepaidan."

Kun eilen jouduin vielä juoksentelemaan Aleksanterinkadulle pikkutyttöjen vaatetuksen perässä, silmiini sattui Crocsin myymälä.
Sain joskus neljä vuotta sitten vanhimmalta tyttäreltä lahjaksi Crocsit ja ne ovat olleet jalassani siitä lähtien kesät, talvet (myös yhdet ylioppilasjuhlat). Kovilla pakkasilla lapset huomauttelevat villasukkavirityksistäni, mutta tällä hetkellä kyseiset kengät ovat ainoat, joissa jalkani viihtyvät valittamatta 16-tuntisen päivän. Kenkäni olivat jo viittä vaille puhki pohjista ja nyt kaupan nähdessäni ostin miettimättä uudet tallustimet. Ainoastaan valitsemani "kenkäkorut" jakavat jyrkästi mielipiteitä. Yhden mielestä olen "lapsellinen", toinen hihkuu riemusta ja kolmas ryhmä kommentoijia ottaa viileän etäisen asenteen.
Oikean jalan kenkää koristaa kaksi iloista veikkoa: Paavo Pesusieni ja Patrik.

Oletteko muuten tienneet, että Crocks-yhtiö on lahjoittanut maailman lapsille kolme miljoonaa kenkäparia?