Hyvä elämä jatkuu meillä

Kuinkahan omatoimisia tämän palvelutalon asukkaista tulisikaan, jos minun asioidenhoitolista olisi jatkuvasti näin täyteen varattu. Huominen näyttää paperilla huvittavalta. Onneksi valmisruuat on keksitty ja onneksi kotona riittää apulaisia. Eilen kuitenkin täällä Kyökkipiika hoiteli häntäpään kouluunlähtijät, Tirtetan ja alkupään koulusta tulijat. Lisäksi jaoin vaatteidenhankintaa vanhimmalle tyttärelle ja hän ystävällisesti lupasi hoitaa puvunoston yhden pikkuveljistään.

Se, mihin varaan kiireetöntä aikaa ja levollista sydäntä, on äidille soittaminen kahdesti päivässä. Onneksi mummolassa käyvät vieraat ovat viime päivinä huolehtineet siitä, ettei äidillä ole ehtinyt tulla yksinäinen olo.
47 vuotta lähteä joka ilta nukkumaan oman rakkaansa viereen ja sitten totutella lähtemään vuoteelle illalla yksin, on varmaan asia, joka eniten tekee äidille kipeää. Suuressa talossa ja puutarhassa riittää touhua ja työtä, vaikka siellä elelisi yksinkin, mutta iltoihin tarvitaan varmasti lämpöä ja lohtua.

Puhuin juuri kangasniemeläisen pankkiystäväni kanssa puhelimessa ja totesimme, että tavanomaisena kulkevasta arjesta kannattaa olla kiitollinen. Kun tavallinen arki särkyy, ymmärtää elämän vakauden merkityksen.
On asenteesta kiinni, laulaako sydämeni kiitosta, kun kello soi aamulla vaille kuusi harmaaseen sadepäivään.
Olenko kiitollinen siitä, että kävelen omilla jaloillani vessaan ja keitän itse aamukahvini?

Nyt kyllä meidän nukkuva isi olisi kiitollinen siitä, jos mamma vahtaisi pikkutyttöjä, eikä antaisi heidän hakata prinsessojen taikasauvoilla ovia eteisessä.
Jatketaan elämästä nauttimisesta. Helsingissä sataa vettä. Onneksi meillä ei ole tulva, eikä pyörremyrsky.