torstai 22. syyskuuta 2011

Hyvä elämä jatkuu meillä

Kuinkahan omatoimisia tämän palvelutalon asukkaista tulisikaan, jos minun asioidenhoitolista olisi jatkuvasti näin täyteen varattu. Huominen näyttää paperilla huvittavalta. Onneksi valmisruuat on keksitty ja onneksi kotona riittää apulaisia. Eilen kuitenkin täällä Kyökkipiika hoiteli häntäpään kouluunlähtijät, Tirtetan ja alkupään koulusta tulijat. Lisäksi jaoin vaatteidenhankintaa vanhimmalle tyttärelle ja hän ystävällisesti lupasi hoitaa puvunoston yhden pikkuveljistään.

Se, mihin varaan kiireetöntä aikaa ja levollista sydäntä, on äidille soittaminen kahdesti päivässä. Onneksi mummolassa käyvät vieraat ovat viime päivinä huolehtineet siitä, ettei äidillä ole ehtinyt tulla yksinäinen olo.
47 vuotta lähteä joka ilta nukkumaan oman rakkaansa viereen ja sitten totutella lähtemään vuoteelle illalla yksin, on varmaan asia, joka eniten tekee äidille kipeää. Suuressa talossa ja puutarhassa riittää touhua ja työtä, vaikka siellä elelisi yksinkin, mutta iltoihin tarvitaan varmasti lämpöä ja lohtua.

Puhuin juuri kangasniemeläisen pankkiystäväni kanssa puhelimessa ja totesimme, että tavanomaisena kulkevasta arjesta kannattaa olla kiitollinen. Kun tavallinen arki särkyy, ymmärtää elämän vakauden merkityksen.
On asenteesta kiinni, laulaako sydämeni kiitosta, kun kello soi aamulla vaille kuusi harmaaseen sadepäivään.
Olenko kiitollinen siitä, että kävelen omilla jaloillani vessaan ja keitän itse aamukahvini?

Nyt kyllä meidän nukkuva isi olisi kiitollinen siitä, jos mamma vahtaisi pikkutyttöjä, eikä antaisi heidän hakata prinsessojen taikasauvoilla ovia eteisessä.
Jatketaan elämästä nauttimisesta. Helsingissä sataa vettä. Onneksi meillä ei ole tulva, eikä pyörremyrsky.

7 kommenttia:

  1. Vettä tulee täälläkin...äsken juuri ulkoa sisälle tulin...nautin ihanasta sateesta...☺
    Nautitaan elämästä!

    VastaaPoista
  2. Saimaaseen mahtuu vettä, joten annetaan sataa. Äsken paistoi kuurojen välillä aurinko. Nautitaan syksystä.
    Ihanasti sanottu; palvelutalo,,,

    VastaaPoista
  3. Hyvä, kun äidistä on pidetty huolta siellä Kangasniemellä.
    On teillä hommia ja kiirettä nyt, mutta hyvä niin, koska muuten ei ehkä jaksasikaan näinä päivinä.
    Vaikka isä pääsi pois hyvin, ja on selkeä taivassuunta, niin silti on varmaan iso ikävä.

    VastaaPoista
  4. Otan osaa. Olen seurannut kirjoituksiasi menetyksestänne ja asenteesi on ihailtava. Olette käsitelleet asiaa kauniisti, lapsillekin jää tapahtuneesta surun lisäksi kauniita muistoja. Ja tavalliset asiat näyttäytyvät hetken aikaa erityisen hienoina, niinkuin kirjoitit. Tänään perhekerhossa kysyttiin lapsilta, mitkä ovat kotona asioita joista voi kiittää. Nämä puhuivat vain synttärilahjoista ja tuliaisista ja kamoista ja karkeista. Olin aivan äimistynyt, eivätkö he keksineet normaalista arjesta mitään kiittämisen arvoista. Tätä me varmaan pohdimme vielä yhdessä...

    VastaaPoista
  5. Olen jo parina päivänä lueskellut vanhoja postauksiasi. Kirjoitat niin elävästi ja positiivisesti. Tätä blogia on todella kiva lukea. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi tänä vaikeana aikana.

    VastaaPoista
  6. Voi Sirkka, voimia menetykseenne<3

    Niinhän se menee, että vessassa omin jaloin ei kuulu arvostettaviin asioihin ennen kun sen menettää...

    VastaaPoista
  7. Minulla oli pitkään se huoli, (joka iskee vieläkin aina välillä) että miten äiti pärjää siellä yksin. Pärjää juu, näin fyysisesti, mutta kuinka sen yksinäisyyden laita on....
    Meille lapsille on jäänyt isän kuoleman jälkeen tapa soitella lähes joka päivä äidille. Pikkusisko soittaa joka ilta tiettyyn kellonaikaan ja toivottaa hyvät yöt. Millonkahan äiti hermostuu :)

    VastaaPoista