Pappa lähti Taivaan kotiin

Minun isäni pääsi tänään Taivaan kotiin. Molemmat veljeni ja minä äidin kanssa saimme olla papan vierellä, kun hän lähti.

On hyvin vaikea pukea sanoiksi kokemaamme, koska kaikki koimme hyvin voimakkaasti Jumalan käden ohjauksen tapahtumissa.

Pikkuveli ja minä lähdimme aamulla Helsingistä hiukan seitsemän jälkeen ajamaan kohti Kangasniemeä. Veli soitti  minulle autossa Samuli Edelmanin laulamia virsiä, ajattelin isää ja rukoilin, että ehdimme ajoissa. Pysähdyimme Heinolan sillan luona, söimme ja jatkoimme matkaa.

Mummolaan saavuimme noin varttia vaille 11 aamupäivällä.

Isä lepäsi vuoteella ja näin heti hengityksen olevan jo työlästä. Hän oli aamulla saanut nestetipan ja oli avannut silmät. Voimia puhumiseen ei ollut. Tunsimme kyllä, että isä kuuli, mitä hänelle puhuimme.

Kerroin isälle kaikkien terveiset, annoin vanhimman tyttäreni lähettämän suukon, silitin häntä ja kerroin, että kaikki on hyvin ja ihan pian Jeesus tulee hakemaan häntä.

Pikkuveli vuorostaan tuli isän luokse, kertoi kuulumisensa ja asiansa ja silitteli isän otsaa.

Isän kädet olivat vähän viileät, mutta jalat aivan lämpimät. Totesimme Pikkuveljen kanssa, kuinka paljon voimia isän hengitys vaati.

Myöhemmin illalla Pikkuveli kertoi ajatelleensa, kuinka me pystymme lähtemään illalla takaisin ja jättämään isän tänne.

Kuopion veli oli tullut jo yöllä paikalle ja oli ottanut opiskeluistaan vapaata loppuviikon.

Pikkuveli jäi isän luokse ja minä menin keittiöön äidin kanssa valmistelemaan meille ruokaa. Ovi papan huoneeseen oli auki ja keittiöstä on näköyhteys huoneeseen.

Pikkuveli oli silitellyt papan päätä ja sanonut:

- "Nyt on, pappa, kaikki hyvin. Voit sulkea silmät, sinun ei tarvitse enää jaksaa mitään."

Pappa oli sulkenut silmät, hengitys alkoi harventua ja samalla Pikkuveli huutaa meitä tulemaan.

Tulemme papan vierelle ja näemme, että hengityksessä alkaa olla katkoja. Ojennamme kätemme papan päälle. Kuopion veli rukoilee lyhyen rukouksen, äiti kiittää Taivaan Isää ja toivottaa papalle hyvää matkaa ja yhdessä luemme papalle Herran siunauksen. Kun siunaus päättyy, alamme laulaa "Halleluja"-laulua. 

Pari säettä laulettuamme pappa huokaisee viimeisen kerran, sydän hiljenee ja huomaamme hänen lähteneen.

Jumala täyttää meidät suunnattomalla taivaallisella ilolla, laulumme loppuu ja alamme nauraa onnesta! Pappa pääsi pois!

Minäkin saan nauruni välistä sanottua: "Pappa, joko sinä menit?!"

Kun katsomme ikkunasta ulos, aurinko valaisee utupilvien lomasta mummolan pihaa, tuuli tyyntyy ulkona. Sade lakkaa hetkeksi. Aurinko hellii hetken papan maallisen kodin pihapiiriä, painuu sitten taas pilvien taakse ja sade jatkuu taukoamatta koko päivän.

On hyvin vaikea kuvailla sanoin sitä tilannetta, koska emme olleet koskaan kokeneet mitään vastaavaa. Kyyneleet, jotka valuivat silmistämme, olivat ilon kyyneleitä ja nauroimme onnesta, että Jumala kuuli pyyntömme ja otti papan pois sairauden kärsimyksistä. En minä ainakaan ole koskaan kuvitellut, että sellaisessa tilanteessa, kun läheinen kuolee, voi nauraa. Ei se ollut mitään naurun hekotusta, vaan Jumalan antamaa onnen naurua.

Onnen nauruun liittyi myös ihmettely Jumalan tarkasta aikataulusta.

Olimme eilen Pikkuveljen kanssa sopineet, että hän tulee meille kello 7.00 aamulla. Olimme perillä mummolassa ennen yhtätoista ja kello 11.27 oli papan lähtöhetki.

Joka ei halua tunnustaa Jumalan järjestämiä asioita, puhuu sattumista, hyvästä tuurista, onnesta.

Meille tällaiset asiat eivät ole sattumaa maailmankaikkeuden sattumien summana, vaan ne ovat Jumalan aikataulua. Me tiedämme, että Jumala antoi papalle voimia odottaa niin kauan, että ehdimme kaikki saattelemaan häntä matkalle.

Keräsin pihasta ruskanpunaisen oksan siitä pensaasta, joka kasvaa papan Eetu-koiran patsaan vieressä. Kuusiaidasta taitoin oksan ja keltaisen kukan mummon kukkapenkistä vertauskuvaksi onnellisesta, rikkaasta ja iloisesta ajasta papan kanssa. Sidoin oksat kimpuksi papan rinnalle. Äitini sanoo, että "voi, kun ei ole enää pihassa yhtään ruusua".

Hetken päästä tulee naapurista, tiedon saatuaan, äidin sisko ja naapurin täti. Naapurin tädillä on kädessään myöhäisen kesän ruusu. Pujotan ruusun vielä kimppuun.

Hautaustoimiston auto hakee papan ruumiin pois yhden tienoissa. 

Koska Kuopion veljellä on vapaata koulustaan, hän pääsee huomenna mummon kanssa hoitamaan hautajaisjärjestelyjä. Kuopion veljen tytöt veli haki illansuussa mummolaan. He pääsevät huomenna terapiatyöhön nostamaan perunaa ja juurikasveja.

Pikkuveli ja minä tulimme vesisateessa kotiin. Tullessa pääsin näkemään Pikkuveljen kodin ja Pikkuveljen vaimo oli varannut meille hyvää ruokaa. Hyvä musiikki hyvistä laitteista kuultuna on minulle aina upea elämys Pikkuveljen kodissa.

Luulen, että me lähdemme kaikki papan hautajaisiin. Ainakin kaikki lapset ilmaisivat halunsa asiasta.

Jumalan aikatauluja ihmetellessämme kuulimme, että tänään lähti Taivaan kodin juhliin myös mummon ja papan tuttava, myös meidän perheelle tuttu Helluntaiherätyksen arvostettu opettaja ja saarnaaja Veikko Manninen. Joka kerran kuuli hänen opetustaan, muisti hänet sen jälkeen.

Jumala kuuli äitini ja minun rukoukset siitä, että isä pääsisi nopeasti pois sairauden kärsimyksistä.

Serkkuni laittoi viestiä osanotosta suruun. Minun piti viestittää takaisin, että meillä onkin ilo, että pappa pääsi Taivaan kotiin.

Hänen vastausviestinsä oli:

"aamen ja ylistys".

En tiennyt etukäteen, että isän poismeno ei tuokaan surua, vaan sydämen täyteen taivaallista iloa.

Olimme Pikkuveljen kanssa yhtä mieltä siitä, että tämä päivä oli kummallekin tähänastisen elämämme merkityksellisin päivä.