Muistikirja kaappien ovissa

Keittiön kaappien ovet alkaa olla kuorrutettu muistilapuilla. Vaikka minulla ei varsinaisia hautajaisjärjestelyjä olekaan, on kuitenkin neljäntoista hengen vaatepuolen selvittely ihan omanlaisensa homma. Vaatteiden lisäksi näyttää kouluissa juoksemiset kasautuvan tälle viikolle ja kun siihen lisätään muutama hammaslääkärireissu ja Meilahdessa käynti, on aikatauluissani pientä kuormitusta.
Lähes ärtymystä tunsin äsken, kun koneeni keittiön nurkassa kieltäytyi käynnistymästä. Ihan tarkoituksella en heti ensimmäiseen hätään soita Pikkuveljelle, koska hänellä pitäisi olla leipätyönsä ja meillä juoksemisen lisäksi omaakin elämää. Kun Pikkuveli seuraavan kerran poikkeaa iltapäiväkahville, muotoilen sanani hyvin kauniisti - malliin: "sitten kun kaipaat pientä näpertelyä, viitsitkö kurkata, miksi mun kone ei käynnisty..."
Isot pojat luovuttivat suosiolla, kun näytin tilannetta heille.
Joskus täytyisi tehdä jotakin näin avuttoman surkealle englanninkielen taidolle. Olisi mukava tietää, miksi jotakin tapahtuu ja mikä on suomenkielinen nimitys sille tapahtuneelle.

Maatalouskoululaiselle täytyisi myös keksiä uusi bloginimi. Hän keskeytti maatalouskoulun ainakin toistaiseksi.
Kesän aikana hänen selkäänsä jo vuodet vaivannut skolioosi alkoi ilmoitella olemassaolostaan särkyinä selän lisäksi myös polvissa. Ei ole järkevää hakeutua aktiivisesti sellaiselle alalle, jossa työstä suoriutuminen vaatisi jo 17-vuotiaana jatkuvaa kipulääkkeiden syömistä. Hänellä on nyt tutkimukset asiasta meneillään ja aikanaan saamme lääkärin kommentin mahdollisista toimenpiteistä.
Maatalouskoululainen eli tätä nykyä Kyökkipiika on saanut jo yhden työpaikan ja aikanaan mahdollisesti katselee toista. Melskan äiti lähes riemastui, koska heilläkin lapsenlikkatilanne näyttää tulevan talven suhteen nyt erittäin lupaavalta. Kyökkipiika kun on kotitaloustaitojensa lisäksi myös armoitettu lastenhoitaja.

Koska istun ylioppilaskirjoituksiin englannin kokeeseen lukevan pojan koneella, olen lyhytsanainen.
Villiviinille ja Tupulle kiitos blogitunnustuksista. Kiireisen elämäntilanteen vuoksi joudun jättämään tunnustuksiin paneutumisen pelkkiin kiitoksiin.

Olen saanut runsaasti lämpimiä osanottotoivotuksia viime päivinä myös teiltä lukijoilta. On tuntunut siltä, kuin olisitte asettaneet olkaanne taakan alle avuksi. Tukenne lisäksi minusta on viime päivinä useaan otteeseen tuntunut siltä, kuin isä sanoisi nauraen:
- "Älä nyt ainakaan minun kuolemata ruppee suremaan: kuolemaha on jokkaisella joskus eessä."