perjantai 16. syyskuuta 2011

Isän muistojuhlaa järjestellään

Eilinen päivä tuntui sunnuntailta. Tänään on ollut vaikea muistaa, ettei ole maanantai.
Kun menin ruokakaupan hälinään, tuntui kuin olisin tullut sinne toisesta maasta.
Jumalan on täytynyt olla erittäin lähellä meitä eilen, koska isän lähtöhetki tuntui hyvin pyhältä.

Esirukoukset kantaa edelleen. Olen päivän mittaan puhunut useaan otteeseen äidin kanssa puhelimessa. Ei hänen hautajaisjärjestelyihinsä ole kuulunut mitään huokailua tai murheen alhossa tarpomista. Iloinen, kirkas ääni on tervehtinyt minua joka kerta ja viimeisellä juttelukerralla hän kuului syövän hanakasti jotakin herkkua - todennäköisesti leipäjuustoa lakkahillon kanssa.

Hautajaisejärjestelyt ovat edenneet ja kaikki pienetkin toiveemme yksityiskohdista näyttää järjestyvän. Papan muistojuhlaa vietetään lähimpien läsnäollessa. Kuopion veli yhdessä äidin kanssa yrittää vetää hienovaraista rajaa kutsukorteille, koska meille hyvin tärkeitä ihmisiä olisi kuitenkin kovin paljon. Lisäksi kirkollisten toimitusten ruuhka pakotti meidät järjestämään juhlan arkipäivänä.

Tänään ajattelin monta kertaa kuultua, varsinkin lasten isovanhemmilleen lausumaa muistovärssyä. "Heittäkää arkulle varovasti multaa, siellä on pappa, siellä on kultaa".
Ajattelin, että jos meidän Tirtetalta kysyisi mielipidettä tuosta muistokirjoituksesta, hän saattaisi sanoa:
- "Eihän pappa siellä arkussa ole. Pappahan on taivaassa."
En ole aikaisemmin pysähtynyt pohtimaan runoa syvällisemmin, mutta ei se ainakaan meidän papan hautajaisissa pidä paikkaansa.

Pappa sai koivupuisen arkun. Äitini ja Kuopion veli tyttäriensä kanssa saivat laittaa papan tomumajan arkkuun.
Tomumaja on aika kuvaava, kaunis nimitys ihmisen ruumiille. "Ruumis", "maalliset jäännökset" tai "vainaja" ovat aika kolhoja, kylmiä, paljon puistattavia mielleyhtymiä aikaansaavia nimityksiä. "Tomumaja"-nimitys kuvaa kauniisti ihmiskehon lopullista olemusta maailmankaikkeudessa.

Sanoin Pikkuveljelle tänään, että meistä jokainen alkaa työstää papan poismenoa omalla tavallaan. Meillä lapsilla oli omat asiat, jotka olivat tärkeitä isän kanssa.
Kuopion veli oli tänään ottanut moottorisahan ja mennyt papan metsään töihin.

Istuin isäni kanssa nuorena tyttönä lukuisissa konserteissa. 70- ja 80- luvuilla Mikkelin konserttitarjonnassa oli silloin tällöin joitakin helmiä. Kyllä me istuimme kuuntelemassa maailmantähtien lisäksi myös Mikkelin mieslaulajia, kuin Cantores Minoresiakin.
Minun täytyy miettiä ja valita isän muistojuhlaan pari laulua, jotka laulan.

4 kommenttia:

  1. Jaksamista sinulle ja perheellesi. Luulen tietäväni, miltä sinusta tuntuu. Sairaan ihmisen lähtö taivaan kotiin on helpotus hänelle itselleen ja ennenkaikkea läheisille. Tintti

    VastaaPoista
  2. Osuin tänne ensimmäistä kertaa ja sain heti lukea kuinka kauniisti kirjoitat isäsi poismenosta, ihan kyyneleet tulivat. Kaipuu tulee varmasti vielä, mutta ihanat muistot kantavat eteenpäin.

    VastaaPoista
  3. Miettimistä ja puuhaa on nyt paljon hautajaisten järjestelemisessä. Saatte kuitenkin viettää ilojuhlaa...pappa on päässyt kotiin.

    VastaaPoista
  4. Voimia jaksamiseen.
    Minulla olisi tunnustus sinulle blogissani.

    VastaaPoista