Se on joko vanhentumisen tai maalaistumisen merkki, että säätiloja aletaan seurata ja niiden muutoksista jaksetaan puhua. Omalla kohdalla luulen syyksi molempia.
Kasvatitpa maassasi mitä yrttiä tahansa, on kaatosateilla, pakkasilla ja päivänpaisteilla kasvatuksillesi suuri merkitys. Vaikka minun maillani en vielä mitään viljelekään, niin selvästi huomaan mielenkiinnon sääilmiöihin lisääntyneen. Vanhat ihmisethän ovat iät ja ajat seuranneet, mitä taivaalla tapahtuu ja niistä asioista aina puhuneet.
Eli: nyt täällä sataa vettä melko rankasti ja voimakkaan tuulen saattelemana.
Tokaluokkalaisen sählymailan osto Cittarista saa nyt hetken odottaa ja illan ruuankin aion aihia pakastimen tarjonnasta. Ihan vapaaehtoisesti ei nyt tuonne sekaan lähde.
Kaksi koululaista ehti jo kotiutua, mutta lähitunteina saapuvien varalle laitoin saunan päälle. Täällä alkaa jo kaikki flunssapöpötkin olla niin vihaisina liikkeellä, että kenkien ja sukkien kastelu on kuin mittatilaustyötä röhätaudille. Tahallaan en haluaisi kenenkään nyt tautia hankkivan heti alkusyksystä. (Sanon tautia "tahallaan hankituksi", jos kastelee vesisateessa jalkansa ja pesii puoli päivää märissä sukissa.)
Niin se vain tuli täysstoppi miehen ylitöille tänä vuonna. Kun joka asiasta täytyy etsiä myös hyviä puolia, niin huomasimme, että nyt saa jouluun asti olla ihan rauhassa vapaapäivillä, eikä ole pelkoa, että kukaan hätistelee töihin. Alkuvuonna vapaapäivissä oli oma jännityksensä, kun jokaista puhelinsoittoa jännitettiin, että joko kutsutaan töihin. Kyllä ne vapaapäivän puhelimenpirinät yleensä työkutsuja olikin.
Miehen työpaikalla Helsingin Bussiliikenteellä on siis kuljettajan vuotuinen mahdollinen ylityökiintiö 250 tuntia.
Tarvittaessa työnantaja voi anoa 80 lisätuntia. Nyt näyttää siltä, että lisätunteja ei tänä vuonna tarvita. Eletään syyskuun alkua ja tuhannestakolmestasadasta kuljettajasta kahdella on ylityökiintiö täynnä.
Tänään mies lähtee ajoon iltapäivällä kolmen jälkeen. Takaisin hän tulee yöllä puoli kolmen maissa.
Eilen kävin illansuussa apteekissa Tirtetan kanssa. Olin jo menossa kassalle, kun tyttö tuo minulle Berocca-laatikkoa.
- "Isi tarttee tätä, sen "pemarit" on melkein loppu". (Berocan lempinimi on meillä "bemari".)
Jos työ on kuluttavaa, parin viikon b-vitamiinikuuri silloin tällöin tekee hyvää. Vaikka oma "työni" ei ole ollenkaan kuluttavaa, otan täydennystä miehen vitamiinipurkista, kun satun muistamaan.
Jos nukut riittävästi, syöt hyvin ja ulkonakin muistat käydä, voi vitamiinikuuri antaa ihan uutta tarmoa ja uusia ajatuksia.
Täälläkin satoi päivällä oikein kaatamalla. Nyt paistaa aurinko. En minäkään lähtenyt edes kauppaan, vaan kaivelin pakastimen syvyyksiä.
VastaaPoistaFlunssaakaan en vielä halauaisi, tai en kyllä myöhemminkään, eipä silti. Pitää kuitenkin varata sopivia ruokia kaappeihin, että on mistä ottaa, jos sellainen tilanne tulee.