Kun päivien virta pysähtyy

Tämä päivä on tuntunut jotenkin pysähtyneeltä. Jos mielialalle on olemassa keskiviiva, niin tänään olen keikkunut siellä mielialaviivan tuntumassa ja yrittänyt kaksin käsin pidellä kiinni.
Mitään selitystä en ole löytänyt, enkä etsinytkään.
Tänään saatettiin haudan lepoon ystävämme, joka lähti iäisyysmatkalleen samana päivänä kuin isäni. Ajatukseni ovat väistämättä olleet hänen läheistensä luona, koska heillä on tänään pitkä, raskas ja muistorikas päivä kylmässä syyssäässä.
Eilen mieheni sai tietää äitinsä joutumisesta sairaalaan. Selvästi mieheni ajatukset olivat koko viime yön äidin luona. Uni pakeni kummaltakin.
Hyvin iäkäs ystäväni, jota olen paljon käynyt vuosien mittaan tapaamassa, on myös sairaalassa. Ei ole vielä varmaa, pystyykö hän palaamaan enää rakkaaseen kotiinsa.

Tuossa blogini sivussa olevassa blogilistassa on eräs vaatimattoman oloinen blogin otsikko: "Vesa Pylvänäisen päiväkirja" ja tämänpäiväisen tekstin otsikko "Kiitos kaikille kaikesta!"
Hyvin harvoin kukaan bloginpitäjä joutuu tuollaisen tekstin kirjoittamisen eteen.
Ensimmäisen kerran, tämän vuoden mittaisen blogikirjoittelun ja -lukemisen aikana, luen tuollaista tekstiä toisen blogista.

"Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
Hän vie minut vihreille niityille,
hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä.

Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä
nimensä kunnian tähden.

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa,
en pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani.
Sinä suojelet minua kädelläsi,
johdatat paimensauvallasi.

Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni
silmien eteen.
Sinä voitelet minun pääni öljyllä;
minun maljani on ylitsevuotavainen.

Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua
kaiken elinaikani;
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti."