torstai 13. lokakuuta 2011

Jokainen lukija haastettu mukaan Operaatio Joulun Lapseen!

Koska kaikki koululaiset ovat olleet syyslomalla tänään, on päivä tuntunut ihan lauantailta.
Naapurin pappa on kärttänyt minua monta viikkoa siivoushommiin, mutta olen vedonnut hautajaiskiireisiin. Tänä aamuna sitten tuntui siltä, että voisi vaikka mennä naapuriin siivoamaan, niin saa naapurin pappakin asiasta rauhan. Isi lähti muutaman pojan kanssa Vuosaareen uimaan, niin kotiin jääville lapsenlikoillekaan ei tullut liian rankka rupeama.
Kantapään, paremminkin vatsan kautta oppineena, en suostunut tällä kertaa syömään itseäni pakahduksiin tiikerikääretorttua cola-juoman kanssa. Viimeksihän siivouskeikalla minua ruokittiin leivoksilla ja kääretortulla.

En mahda sille mitään, mutta vanhat papat liikuttaa minua kovasti. Tunnen siis suurta myötätuntoa heitä kohtaan.
Raamattukin muuten kehoittaa meitä puhuttelemaan vanhaa miestä lempeästi.
Mieheni sanookin, että "milloin hän on niin vanha mies, että häntä puhutellaan lempeästi?" Kai aikanaan, mutta mies on vuosien saatossa oppinut pitämään nahkansa tiukkoja sanojani vastaan.

Haimme eilen miehen kanssa Hakaniemestä Kristillisestä Kirjakaupasta valmiita laatikoita Joulun Lapsi- paketteja varten. Otimme tavoitteeksi, että teemme paketin 2-4- vuotiaalle pienelle tytölle ja 10-14- vuotiaalle pojalle. Pienen tytön pakettia ajattelimme Tirtetan näkökulmasta ja pojan pakettia, kuin rakentaisimme sitä meidän pojille.
Iltapäivällä otin mukaani yhden isoista tytöistä, Tirtetan ja Kaisan. Pikkutytöille tein lähtiessä selväksi, mille asialle kauppaan lähdemme.
Pikkutytöille ja varsinkin hemmotellulle Tirtetalle ostosreissusta tuli opettavaisen rankka. Tirtetta käyttäytyi kaupassa ihan niinkuin huonosti tottelevat viisivuotiaat pahimmillaan käyttäytyvät. Hänestä oli ihan käsittämätöntä, että pinkit kissankuvasormikkaat eivät olekaan tulossa hänelle!

Kotona pakettien täyttäminen kiinnosti myös isoja poikia ja he olivat selvästi kiinnostuneita asian ideasta. Tirtetan jupinat loppuivat pikkuhiljaa, kun isot veljet heittivät rankkaa huumoripuhetta tytön itsekkäästä käytöksestä. Näytin kuvia romanikylän lapsista, jotka pitelivät joulupakettia sylissään. Kerroin, että moni paketin saavista lapsista ei ollut koskaan eläessään saanut ainuttakaan lahjaa!

Teimme tänään kaksi pakettia ja rukouksin lähetimme ne matkaan. Isi kävi viemässä paketit kirjakauppaan eteenpäin toimitettaviksi ja toi samalla pari uutta laatikkoa suunnitteluun.
Kun napsin päiväkahvini kanssa namuja pussista ja katselin ympärilleni kotonamme, ajattelin, että ei tuo kahden paketin kokoaminen vienyt meidän yltäkylläisestä elämästämme yhtään mitään.

Minun selvästikin täytyy pohtia tätä asiaa tarkemmin: mitä lapseni tarvitsevat oikeasti ja välttämättä. Kuinka paljon annan heille sellaista, mikä on heille tarpeetonta. Arvostanko minä ja lapseni sitä kaikkea tarpeellista ja välttämätöntä, jonka joka päivä saamme itsestäänselvyytenä.
http://www.patmos.fi/mediasoitin/85/4250ed4b03ad2ef12ffa0aa45305d2cf/

11 kommenttia:

  1. Ihana kun jaksat välittää :)!

    (vaikka mä edelleen suhtaudunkin varauksella muille maille lähetettäviin paketteihin...)

    VastaaPoista
  2. Pah, minä en romanikerjäläisille laita mitän.Laitan mieluiten suomalaisille lapsille Hopen ja muiden suomalaisten järjestöjen kautta.
    Triinu

    VastaaPoista
  3. Täällä Irlannissa asuvana en vastaa suoraan haasteeseesi, mutta jokajouluiseen tapaani teen ruokapaketin joka toimitetaan Miriamin koulun kautta jollekin paikalliselle perheelle. Olen aina laittanut mukaan jotain extraa ja jouluista.
    Miriamin (6v) on myös vaikea ymmärtää että ostetaankin jollekin muulle kuin hänelle. Myös "pieneksi" käyneistä leluista oli vaikea luopua, mutta nykyään jo lajittelee "äiti - en enää leiki tällä, annetaan hyväntekeväisyyteen"

    Jälleen kerran - annoit hyvää pohdittavaa.

    VastaaPoista
  4. Minäkin aion tehdä jonkun lahjoituksen täällä paikan päällä, kuten Heljäkin telee kotimaassaan. Mutta hienoa, että mainostat täällä hyvää asiaa.

    VastaaPoista
  5. Me ollaan vissiin pari kertaa osallistuttu johonkin kotimaan vastaavaan, tai olisko peräti ihan paikalliseen. Prismassa oli paikalla joulukuusi jossa oli lappusia, sieltä sitten valittiin jokaisen lapsemme ikätoveri ja lapset valitsivat jotain mistä itsekin olisivat tykänneet. Paketit saatiin paketoitua siellä Prisman paketointipalvelussa ja sitten vaan kiikutettiin ne siihen kuusen luokse, jossa ne vastaanotettiin. Paketteihin vielä kirjoitettiin mitä ne sisälsi, osaavat sitten kohdistaa ne suoraan jollekulle sopivalle lapselle. Oliskohan noi menneet sosiaalitoimen kautta tai jotain.

    Osallistuisin mielelläni tollasiin enemmänkin mutta harmi kun tuntuu ettei ihan oikeesti raha riitä. Mä en suorastaan usko, että jotakuta teiniä jaksaa ilahduttaa sydämen pohjasta se, että se saa sukkaparin ja karkkipussin, ainakaan siis täällä Suomessa. Sitten taas tuntuu aivan älyttömältä hankkia lahjoja, jotka on kalliimpia mitä edes omille lapsilleen hankkii.. siellä lahjaehdotuslistalla kun oli kaikenlaista lähtien tietokonepeleistä.. ehkä jollain on varaa, meillä ei.

    Joulu, ah niin ihana ja kamala aika.. on niin ihana antaa lahjoja mutta toisaalta niin kamalaa kun lapsetkin on niin vaativia, ei ne ole iloisia jostain tarpeellisista jutuista, pitäis saada vaan jotain hienoa ja kallista ja typerää..

    VastaaPoista
  6. Triinu: Kiitos, että olet auttamassa Hope-yhdistyksen välityksellä! Myös meidän perhe on saanut useamman kerran tiukkana hetkenä apua Hopesta.

    Kiitokset myös T, Heljä ja Tuula.

    VastaaPoista
  7. Haaste otettu ilolla vastaan, hieno homma!
    T:Minna

    VastaaPoista
  8. Terveiset Helillekin (kirjoitimme ed. kommenttia yhtä aikaa)

    VastaaPoista
  9. Haaste on hieno!
    Annamme useinkin yltäkylläisyydestämme emmekä niin että se kirpaisisi mitenkään. Meillä on yllinkyllin kaikkea mahdollista vaikka joskus sanomme että sitä ja sitä puuttuu, kun vertaamme elintasoamme vaikkapa noihin Romanian romaneihin. Tai Etiopian köyhiin tai Perun vuoristolaisiin tai...

    VastaaPoista
  10. Hienoa kun viitsitte! ♥
    Itse en vielä tiedä että minkälaiseen/-isiin joulun hyväntekeväisyys juttuihin osallistumme... Viime vuonna annoimme muutamat rahalahjoitukset eri kohteisiin ja osallistuttiin joulupatakeräykseen, jonka tavarat menivät suomalaisiin köyhiin lapsiperheisiin, eli meiltä löytyi juuri sopivasti hyvää kierrätettävää... :)

    VastaaPoista