Iltavuoro vaihtui suklaakakkuun

Olin varautunut iltavuoroon vanhainkodissa. Puoli yhden aikoihin tein lähtöä töihin, mieskin lähti saattamaan ja minulla oli sellainen olo, että nyt olisi parempi olla kotona ja keskittyä vain kotitöihin. Töihinlähtö oli harvinaisen vastenmielistä, mutta mies "tsemppasi" minua ja saattoi työpaikan portille. Miehellä itsellään oli töihinlähtö vasta illemmalla, mutta vuoro kestääkin sitten lauantaiaamun puolelle.
Tasan klo 13 olin osastolla. Kuinka ollakaan, allakkaan merkitsemäni työvuoro ei ollutkaan enää voimassaolevalla listalla, vaan kaksi kuukautta sitten lupaamaani iltavuoroon oli tehty muutoksia, joita en sitten ollut itse tarkistanut. Koska iltavuoron miehitys oli täynnä ilman minua, lähdin iloisesti hymyillen takaisin kotiin. Tullessa vaivannut päänsärky ja jalkojen raskaus oli kuin poispyyhkäisty ja aurinkokin näytti paistavan oikein kirkkaasti ja lämpimästi! Mieskään ei ollut ehtinyt yhtä raitiovaunupysäkillistä edemmäs.
Kotona olleet lapset olivat tietysti iloisesti yllättyneitä, kun äiti tuleekin takaisin kotiin. Äkillisestä mieliteosta teen pellillisen suklaakakkua, koska illan ruoka oli jo hellalla valmiina.

Kaikessa rauhassa syötyämme ja kahviteltuamme käymme miehen kanssa päivänokosille ja niin vain uni maistuu hyvin makoisalta toista tuntia. Unen läpi tajuan lapsen ojentavan puhelintani. Eräs hierontavakioasiakas soittaa ja kysyy, pääsisikö vartin päästä hierontaan. Aika sopii minullekin mainiosti. Onneksi hoitohuoneen lattialla ei ollut Saaran leikit levällään, koska silloin lattialla on sadoittain pikkutavaroita ja nukketalon kalusteita.
Asiakas tuli ja minulla oli huone valmiina ja hyvin levänneenä tein puolentoista tunnin hieronnan.

Asiakkaan lähdettyä siivosin hoitohuoneen ja hetikohta olikin jo isin töihinlähdön aika. Viimeisiä eväitä pitkään yövuoroon kipaisin hänelle vielä ostamassa.

Anne-Marin kanssa viestittelin tovin. Hän joutuu kouluasioiden vuoksi tulemaan päiväksi Helsinkiin, mutta emme näillänäkymin ehdi silloin tavata, koska minulla on samana iltapäivänä työvuoro, jonka tänään listalta tarkistin.

Ilta on ollut leppoisa ja rauhallinen. Pikkutyttöjä pihalta sisälle hakiessa eksyimme naapuritaloon vapun tienoilla avattuun Burger King -ravintolaan. Oreo-jäätelö on se herkku, jota tytöt toivoivat.
Viihtyisää, siistiä ravintolaa silmäillessäni ajattelin, että voisihan siellä kerran käväistä miehen kanssa syömässä ennen maallemuuttoa. Katsotaan, kuinka monta vuotta saan maalla asua, että alan ikävöidä hampurilaisravintoloita. Luulen, että vähitellen alkaa minulla se kiintiö olla täynnä.
Kuppikukko ahvenista ruisleipätaikinakuorella olisi nyt kova sana.