lauantai 9. toukokuuta 2015

Ja seuraava muuttaja...

Kaisa on ollut alun alkaen yksi malttamattomimmista maallemuuttajista perheessämme. Hän on aina ollut talolla mielellään (jos nyt ei ihan hurjimpia hyttyspäiviä lasketa) ja aina se kaikkein vastahakoisimmin kotiin palaava. Kuluneena talvena Helsinkiin paluun teki joka kerran erityisen vaikeaksi se, että talolla on asustellut Anne-Marin hoivissa Kaisan oma Keri-koira. Koirat yleensäkin ovat Kaisalle hyvin rakkaita.

Melskan perhe alkoi suunnitella lomaviikkonsa viettämistä talolla. Kaisahan on miettinyt aina päänsä puhki, millä verukkeella ja miten pääsisi livahtamaan maalle. Muutama viikko sitten Kaisa keksi, että jospa hän voisi lähteä Melskan perheen kyydillä talolle. Kun hän kehitteli ajatusta hieman pidemmälle ja minäkin häntä siihen kannustin, hän pyysi Rexiltä ja omalta opettajaltaan luvan, että saa suorittaa loppukevään koulun Anne-Marin ohjauksessa maalla. Koulupäiviähän tuohon mahtuu vaivaiset 12, kaikki kirjat on jo melkein loppuun opiskeltu ja kokeetkin alkaa olla jo hoidettu.

Niinpä tänä aamuna pakkasimme kaikki Kaisan tavarat. Kaksi laukullista hän otti mukaan ja loput tulevat banaanilaatikoissa perästä, kun joku tätä väliä kulkee tai viimeistään muuttokuormassa. Saaran kanssa saatoimme illansuussa Kaisan Melskan kodille ja sieltä he lähtivät ajelemaan talolle.

Hiukan hassulta tuntuu, kun muutto alkaa tulla todeksi. Kesäkuun alussa on edessä tiukka taisto, ketkä pääsevät lähtemään silloin. Kolme teiniä joutuu suosiolla odottamaan heinäkuun loppua, koska kaikki kolme onnistuivat saamaan S-marketista kahden viikon kesätyöpestin. Mutta Miika, Elia ja Saara vinkuvat täällä niin kauan, kuin Anne-Mari näyttää heille vihreää valoa tai pääsevät sitten äidin kuormassa. Pikkuinen Saara nyt on se todennäköisin odottamaan joutuva, mutta häntä on helppo lahjoa vaikka Linnanmäen reissulla, jos joutuu odottamaan loppukesää.

Kaisalle tekee kuitenkin hyvää, kun saa nauttia pari viikkoa rauhallisesta keväästä ja olla siskon, isoenon, isotädin ja mummon silmäteränä. Täällä Helsingissä lapset ovat joutuneet elämään melko eristyksissä monista sukulaisistaan, mutta siellä maalla heitä onkin sitten laaja joukko.

4 kommenttia:

  1. Voi kun ihanaa! Vuosien haaveilu tosiaankin alkaa konkreettisesti toteutua enemmän ja enemmän, askel askeleelta Isän johdatuksessa. Hienoa!!

    VastaaPoista
  2. Onpas ihana lukea, että nyt se muutto sitten alkaa askel kerrallaan (tai lapsi kerrallaan) toteutua! Mukavaa kevättä!

    VastaaPoista
  3. Muutto pikkuisen kerrallaan ja riemumielin maalle - villivihannestenkin kimppuun.

    VastaaPoista
  4. onnen tyttö <3 Kaisalla on kivat oltavat nyt :D

    VastaaPoista