torstai 21. toukokuuta 2015

Suvun vauhkot naiset

Myönnän, että minulla on vilkas mielikuvitus. Ja myönnän, että joskus olen tahtomattani vauhko ja usein juuri niissä tilanteissa myös mielikuvitukseni yltyy vilkkaaksi.
Vauhkous saattaa olla myös jossakin määrin perinnöllistä. Äitini on tunnetusti vauhko, jos rämpsykelillä joku lapsista lähtee äidin luota kotiinsa, eikä muista perillepääsyään ilmoittaa äidille.

Tänä aamuna sain keskisuuren vauhkouskohtauksen.
Heräsin puhelimeni herätykseen klo 7. Pidän puhelimen yöllä äänettömänä, etten herää sen lukemattomiin ilmoitustirahduksiin.
Puhelimen näytöltä huomasin oitis, että puhelimeen oli tullut puhelu 32 minuuttia aikaisemmin. Kun huomasin, että soittaja oli Pikkuveli, hengitykseni salpautui.
Pikkuveli ei ole soittanut minulle tuohon vuorokauden aikaan ikinä - ei tarkoituksella, ei vahingossa, eikä missään hädässä.

Mielikuvitukseni olikin heti valppaana. Ehdin ajatella ensimmäiseksi, että "nyt se Pikkuveli varmaan oksentaa verta ja kysyy neuvoa, mitä pitää tehdä". Seuraavaksi mahdolliseksi soiton syyksi mielikuvitukseni päätteli "tai sitten sen vaimo on kuollut!" Ja muutaman sekunnin kuluttua olinkin jo vakuuttunut, että "nyt on Mili-koira jäänyt auton alle ja kuollut".
Mielikuvitukseni ei antanut mitään muuta vaihtoehtoa puhelinsoiton syyksi, kaikki muut mahdolliset tai mahdottomat syyt oli täysin poissuljettuja.
Kädet vapisten kirjoitan viestiä Messengeriin: "Olit soittanut".
Odotan ikuisuuksilta tuntuvat hetket. Ei vastausta. Päättelen, että nyt siellä on sitten todellinen hätä - varmaan matkalla päivystykseen tai jotain...
Sitten soitan velipojalle. Hän sulkee puhelun vastaamatta ja hetken kuluttua tulee teksti:
-"Mä soitin vahingossa unissani. Jatkan nukkumista".

Onneksi Pikkuveli piipahti kylässä illansuussa, että saatoin vakuuttua ihan silmämääräisesti, että hän on kaikin puolin kunnossa. Ja vakuutteli, että vaimo ja Milikin ovat voimissaan.
Kertoi ehtineensä ajatella, kun oli huomannut vikasoittonsa, että pitäisi kai laittaa viesti, ettei ollut mitään asiaa tai hätää, mutta oli nukahtanut takaisin samantien.

Noh, jos joskus vielä Pikkuveli soittaa aamuvarhaisella, kun on hätä, minä varmaan päättelen, että "siellä se taas unissaan soittelee". Vaan enpä usko - vauhko on aina vauhko.

7 kommenttia:

  1. Tunnistan saman piirteen itsessäni, syntymävika varmaan meillä kummallakin eikä sille mitään mahda. Hyvä kuitenkin, että kaikki oli kunnossa.

    VastaaPoista
  2. <3 mulla on muutaman kerran meinannu itelläkin käydä noin :D huomaan unissani räplääväni puhelinta ja melkein jo oon soittamassa jollekin...

    VastaaPoista
  3. Vauhko nainen! Kiitos! Nyt sain sanan kuvaamaan itseäni.
    Minä olen vauhko. Jos mies tulee vartin myöhässä kotiin, niin olen jo suunnilleen hätäkeskukseen soittamassa, että onko joku onnettomuus tapahtunut. Tai jos lapsella koulumatka kestää hiukankin normaalia pidempään... Kerran vauhkouteni meni jo aavistuksen verran liian pitkälle ehkä. Nyt se naurattaa, mutta silloin ei. Kirjoitin siitä blogiinikin: http://puukkoseljas.blogspot.fi/2013/11/rauhallinen-iltapaivateehetki-tai.html

    Mutta helpottavaa on kuulla, että meitä vauhkoja on muitakin ;)

    VastaaPoista
  4. Meilla isanta on enempikin tuollainen vauhko! Eli ei se sukupuolesta kiinni ole.

    VastaaPoista
  5. Mulla alkaa työpäivä aina klo 6.00 ja yhtenä talviaamuna,autoa "kaivaessani"lumikasan alta(yöllä oli lunta tullunna),känny oli soittanut taskussani itsekseen isälleni,noin klo 5.Puolen päivän aikaan sitten kummastelin kun isä soittaa mulle töihin,vaikka on sovittu että ei soitella ellei ole hätä...Hän vain halusi tarkistaa että kaikki on ok,n.6 tunnin päästä?!No,isän rakkaus...Äiti olisi vauhkoontunut jo 10 min.päästä,tälläisen puhelun vastaanottamisesta.

    VastaaPoista
  6. Kuulun todellakin samaan sukuun...

    VastaaPoista
  7. Vietin mukavan puolituntisen lukemassa teidän unelman toteutumisesta! Aivan ihanaa!
    En varsinaisesti vauhkoonnu, mutta mietin läpi kaikki pahimmat mitä on voinut käydä ja sitten otan härkää sarvista ja soitan "viattomasti" Heljä-täällä-moi ...

    VastaaPoista