Olemme kovasti ihastuneita siihen pikku puistoon. Alueen alalaidassa on vielä muutamaksi päiväksi töitä raivaussahan kanssa, niin kasvukykyisillä puilla on tilaa ja valoa jatkaa kasvuaan. Lehtikuusien lisäksi jätän sinne kasvamaan suurimmat koivut ja kuusia ja mäntyjä, jos ovat sopivissa kohdin suorina ja elinvoimaisina. Muutamalle pihlajallekin annoin mahdollisuuden. Lisäksi alueella kasvaa villinä useampi punaherukkapuska ja yksi valkoherukkakin on sinne ilmaantunut.
Keskellä aluetta on isohko kiviröykkiö pellolta aikoinaan raivattuja kiviä. Ryteikössä viihtyy vadelma ja muuttomme jälkeisenä syksynä keräsin muutaman aarin alueelta perheellemme koko talven vadelmat ja niitä riitti myös ystäville jaettavaksi.
Pappa nimesi alueen Kaivopuistoksi. Lähellä naapurin rajaa on metsäkaivo, joka ennen porakaivon saamista on pelastanut tämän tilan asukkaat useaan otteeseen kuivina kesinä vesipulasta. Isäni veti vesiputken metsäkaivosta talon kaivoon ja nosti sähköpumpulla vettä kaivosta toiseen. Jos talon kaivosta vesi joskus vähiin kävikin, metsäkaivossa sitä tavallisesti riitti.
Pappa ulkoiluttaa usein koiria Kaivopuistossa ja niinpä siellä on jo helppokulkuisia polkuja.
Luonnonrauha Kaivopuistosta puuttuu: 13-tie on aivan vieressä.
Keinotekoisia lannotteita en ainakaan toistaiseksi ole halukas metsissäni käyttämään. Lehtikuusien juurilla olevat harmaat keot on tulisijoista siivottua tuhkaa.
Mainio Kaivopuisto!
VastaaPoistaAivan ihana Kaivopuisto teillä aivan kulman takana.
VastaaPoistaTälläiset kohteet ovat niin kullan arvoisia.
Lehtikuuset ovat kauniita ja puuaines on kuulemani mukaan hyvää ja kestävää.
VastaaPoistaHei! Löysin blogisi ja minusta siinä oli jotain kivasti samaa, kuin omassa asuinpaikassani metsän keskellä:)
VastaaPoista