Metsälenkki Papan ja kirveen kanssa

Aamukahvin jälkeen ei tarvinnut Pappaa paljoa houkutella metsälenkille. Pyysin, että Pappa etsii meille hyvin teroitetut kirveet mukaan. Kun lompsimme metsätietä eteläpuolen metsiä kohti, Pappa sanoi, että olemme kuin entisaikojen intiaanit tomahawkit mukana.

Edellisellä metsälenkillä löytämäni tuulenkaato oli pääasiallisin kohteemme. Karsimme siitä pienemmät oksat ja loput jätimme moottorisahahommiksi. Muutaman järeän rangon harvennushakkuun jäljiltä karsimme ja nostimme puita vasten pystyyn.

Poistulomatkalla ihastelimme Kuopion Veljen kaivauttamaa ojaa hänen metsiensä alkupäässä. Vanha Mikkelintie on veljen ja minun maiden välissä. Veljen metsät ovat muuttuneet muutamassa vuosikymmenessä kovin kosteiksi. Meidän lapsuudessa samaiset metsät olivat kuivaa kangasta. Hyvien laskuojien merkitys on nyt kasvanut, jottei puiden kasvu kärsi.

Näytin Papalle myös vanhan maantien luona olevan niin sanotun "kurahaudan". Lapsuudessani tuo lätäkkö oli talvisin hyvässä jäässä ja siellä  pikkuveljen ja naapurin pojan kanssa luistelimme hädintuskin aarin kokoisella alalla.

Minusta on tullut aika ronkeli. Minua on alkanut enenevässä määrin ärsyttää valtatieltä kuuluva jatkuva autojen ääni. Omassa metsässä ei pääse autojen ääntä karkuun, ei edes Kuopion Veljen mailla.
Anne- Marin talo on sen takia huippupaikalla, kun sinne ei liikenteen äänet kuulu.
Ruoholahdessa asuessa liikenteen ja ihmisten meteli kuului ympäristöön, mutta maalla sitä ei jaksaisi kuunnella.
Olisikohan muutettava korpeen?