En tiedä, mitä oikeasti täytyisi tapahtua, että tässä maassa "maajussien" mollaus loppuisi. Kuinka järisyttävän hiuskarvan varassa täytyisi olla suomalaisten ruisleipä, suomalaisen lehmän maito, viljapossun liha lähitilalta, kotimainen mansikka tai naapuritilallisten kasvattama peruna,
että meidän puheista jäisi tyystin pois ilkeämielinen vihjailu Eu- tukirahoilla keinottelusta tai peltomiehen talvenmittaisesta lomailusta?
Tiedän, että panettelu ja pahan puhuminen on ollut se viimeinen niitti monen maitotilallisen lopetuspäätöksen lukkoonlyömiseen,
kun ei vaan enää jaksa kaiken muun vaikeuden lisäksi.
Joka ikisen suomalaisen sydämenasiaksi täytyy saada Suomessa tuotettu ruoka. Lapsille täytyy koulussa tarjota paljon enemmän mahdollisuuksia päästä tutustumaan alkutuotantoon. Valinnaisaineiksi täytyy saada maatalouteen liittyviä kursseja, jotta nuoret oppivat arvostamaan ruokaa, suomalaista maataloutta ja pellolla tehtävää työtä. Jos tämän päivän nuoriso ei opi pitämään omavaraista ruuantuotantoa elintärkeänä asiana, niin ketkä sitten tulevaisuudessa sitä arvostavat? (Me vanhainkodin mummelit - juu, kyllä kai, mutta meidän mielipide ei sitten enää ketään kiinnosta.)
Me tarvitsemme kansanliikkeen ja valtakunnallisen kampanjan, jotta Suomen maatalous nostetaan sille kuuluvaan arvoon.
Meillä ei olisi varaa istuttaa koivuntaimia yhteenkään peltoon.
Meillä ei olisi varaa edes katovuoteen.
Ja siihen asiaanhan ei meidän toimet ylläkään, vaikka kuinka nykyaikaisessa tehoyhteiskunnassa eläisimmekin.
Ei laiteta kynttilää vakan alle, vaan kannustetaan laittamaan vakka kylvötöihin.
Kiitos Sirkku tästä kannanotosta, se on tärkeä ja totta!
VastaaPoistaSuomalaista maataloutta ja maatalousyrittäjiä on lyöty kuin vierasta sikaa kautta aikojen. Kyse on kuitenkin melko usein puhtaasta tietämättömyydestä eikä valtaosaa oikeasti kiinnosta tietääkään totuutta tukimiljoonien takaa. Mölytään vain vanhaa virttä muiden kuorossa.
Kyllä olisi surkeaa jos siellä vanhainkodissa olisi tarjolla vain nuudeleita ja tuontilihaa samaan aikaan kun kotimaan pellot puskisivat pajukkoa.
Kaikkeni teen, että edes omat Perilliset oppivat pitämään kotimaista työtä, maanviljelystä ja ruuantuotantoa tärkeänä.
Millään omalla ruokaideologialla ei pitäisi olla oikeutusta tuomita suomalaista maataloutta.
Puhut asiaa. On ilo nähdä peltoja, jotka ovat käytössä. Ja surettaa ne aikanaan vaivalla tehdyt pellot, jotka on metsitetty. Tosin ei kaikilla pellon omistajilla varmaan ole mahdollisuuksia pitää niitä kunnossa, joten metsitys on sitten ollut varmaan parempi vaihtoehto kuin pusikoituminen. Puhun nyt vastoin parempaa tietoa. En itse ole maatilalta kotoisin, olen vuokramökin kasvatti. Mutta äitini oli karjakko. Jos maatilojen väheneminen jatkuu, niin kohta ei niitä kotimaisia maitoja ja viljaa olekaan saatavilla. Jaksamusta tosiaan toivon tiloja elävinä pitäville.
VastaaPoistaTotta joka sana!On häpeällistä vähätellä omavaraisuutta ja kotimaista maataloustuotantoa.Eiköhän tämä koronakevät tuo muutosta ihmisten asennoitumiseen.Toivoa ainakin sopisi.Maatalouden lisäksi on herätty huomaamaan,kuinka paljon muutakin tuotantoa on vedetty alas vuosien saatossa ja alettu toimittaa ulkomailta.
VastaaPoistaMinun isovanhempani pyörittivät elämäntyönään maataloa,myivät maitoa ja viljaa.Läheltä on tullut seurattua tätä raskasta ja säidenkin armoilla olevaa ammattia.Nyttemmin keskusteltu naapureiden kanssa,jotka jatkavat isoisäni entisillä pelloilla työtään.Että kun tulee EU.lta käsky pitää 5 vuotta pellot kesannolla,niin pidettävä on.Ovat niillä nyt kasvattaneet heinää jonkun biolaitoksen tarpeisiin,jos olen oikein ymmärtänyt.
Oma tyttäreni ostaa kaurapuuroaineet,jauhot ja hunajansa aina lähituotantona tilakaupoista vanhan mummulamme läheltä,kunnioitus kotimaan maataloutta kohtaan on siirtynyt näin suvussamme eteenpäin.
Hyvä juttu sinulta. Tämä oli kyllä yksi koronan plussapuolia, että suomalaisen ruokatuotannon arvo nousi. Olen keskikokoisen länsi-suomalaisen pitäjän asukas. Kiertelemme mieheni kanssa tutkimassa vanhoja hiipuneita torpan paikkoja,joita pitäjässämme on paljon enemmän kuin "taloja". Ihmettelemme miten ihmiset syrjässä, pitkien matkojen päässä tulivat toimeen.
VastaaPoistaKuvittelemme niiden arvokkaita, käsin raivattuja, mutta nyt tukkoon kasvaneita peltoja asutuiksi. Näemme kuvitelmissamme nämä torpat uudelleen asuttuina jollain
omavaraisuusperiaatteella ja ehkä valtiollisella "ahkeruustuella". Maaseutu pysyisi elävänä. Utopiaa varmaan....
Osa kritiikistä koskee erityisesti keskustalaista maatalouspolitiikkaa. Muistan ajan, jolloin tukia sai ensin pellon raivaukseen, ja sen jälkeen saman pellon kesannointiin.
VastaaPoistaHyvin suuressa osassa maanviljelijöiden puelueeksi profiloitunut Keskusta pitää valtaa, ja miten on käynyt? Maaseutu autioituu. Olen ihmetellyt oman kotipitäjäni keskustalaisten nuivaa suhtautumista pienteollisuuteen tai luonnonarvoihin, vaikka kunnassani on esimerkiksi kansallismaisemaa. Tuntuu, että Keskustalaisten politiikka on tuhota se, jolloin sinne ei enää tule niitä vähäisiäkään matkailijoita, jotka siellä nyt käyvät. Resursseja matkailun kehittämiseen luonnon ehdoilla olisi vaikka kuinka, mutta ei. Kaavoitus tökkii. Pienteollisuutta on muuttanut kunnista ei-keskustalaisiin naapurikuntiin ja kaupunkeihin, koska siellä ymmärretään myös yrittäjiä.
Pitäisi ymmärtää, että sellaista aikaa ei enää tule, jolloin maaseutu elää pelkästään perustuotannosta, ja siksi pitää luoda myös muitakin työpaikkoja tai edes edellytykset niille, jotta maaseutu pysyisi asuttuna. Jos siis näin halutaan. Luulisin sen olevan myös viljelijöiden ja karjatilallisten etu.
Perinteisen siltarumpupolitiikan positiiviset vaikutukset kunnan talouteen ovat aika lyhytaikaisia, erityisesti pitkäkestoiset vaikutukset vähäisiä, silläkään ei maaseutua pelasteta.
Tämä kritiikki ei siis kohdistu viljelijöihin vaan esimerkiksi vaan heidän etujärjestöjensä ajamaan politiikkaan.
Winnie