Raivaussahani on korjattavana, joten tämänpäiväinen työkaluni oli vanha kunnon vesuri. Pienet piiskat saa oikeastaan jopa kätevämmin raivattua vesurilla, kun taimien varjeleminen osumilta on helpompaa. Työskentelyolosuhteet ovat kaiken lisäksi ihanteelliset: hyttysistä ja muista ihmissyöjistä ei ole vaivaa, ei tarvitse kypärää ja ei tule hiki eikä kylmä. Ainoat työntekoa hillitsevät tekijät on mummon hiipivä raihnaisuus ja muutaman tunnin päässä häämöttävä yövuoro.
Taimikon raivaus on niitä onnellisia metsähommia, jotka ei ikinä lopu. Palkitsevaakin työ on, kun välittömästi näkee työnsä tuloksen. Niin pitkälle ei viitsi edes ajatella, että joskus kuuset ovat tukkipuun mitoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti