maanantai 27. elokuuta 2012

Perheen rahat teinin käsissä - tv-sarja antaa ajateltavaa

Odotetun ja toivotun norjalaisformaatin suomalaisversion ensimmäisen jakson "ennakkonäytäntö" nähtiin eilen TV2:ssa. "Teinipomo" sarjaa esitellään seuraavasti:
"Mitä tapahtuu, kun perheen talous annetaan kuukauden ajaksi teinin haltuun?
Kaikkia Teinipomon päähenkilöitä yhdistää kiinnostus rahaan ja halu saada enemmän kuin on mahdollista. Taustoiltaan ja taloudelliselta asemaltaan sarjan nuoret ovat kuitenkin hyvin erilaisista lähtökohdista, niin pienituloisten yksinhuoltajaäidin lapsista erittäin hyvin toimeentuleviin nuoriin.
Nuorten tukena ohjelmassa toimii talousneuvoja Satu Silen. Norjassa ohjelma lähetettiin nimellä Teenage boss."

Kuusiosainen sarja lähetetään 6.9.-4.10. klo 19.30 ja uusinnat sunnuntaisin klo 15. Ohjelmat ovat katsottavissa myös Yle Areenassa.

Tykästyin ohjelmaideaan nähtyäni muutaman jakson norjalaisohjelmasta. Ohjelma sopii mainiosti koko perheen katsottavaksi. Keskustelua aiheesta syntyy ihan luonnostaan. Ensimmäisen jakson vanhemmat saivat ainakin meidän perheen nuorisolta paljon myötätuntoa, jopa sääliä. Kovin  itsekkäiltä tuntui perheen tyttären puheet isälleen. Sen verran luontevasti tytön repliikit tuli, ettei ollut aihetta epäillä niitä muotoillun vain ohjeman juonen pitimiksi.

Ihan luonnostaan pohdimme ohjeman päätyttyä, millainen ohjelma meidän perheestä syntyisi. Ohjelman perusidea rahankäytön sokaisemista, ehkä hieman materialistisista nuorista ei kyllä täyttyisi meidän kohdalla. Kyllä minun kiitollisuudella täytyy todeta, että nuoremme pyytävät rahaa vain todellisiin tarpeisiinsa ja silloinkin kauniin varovaisesti "mahtaisiko sinulla olla.." Karkinnälkä tulee äidillekin ja pieni herkku silloin tällöin kuuluu elämään kelle hyvänsä.

Minusta ohjelman tekee mielenkiintoiseksi myös se, että voi vertailla erilaisten perheiden rahankäyttötapoja: mihin toiset ovat valmiita laittamaan rahaa ja kuinka paljon.
Toivottavasti tulevissa jaksoissa ohjeman asiantuntijana toimiva talousneuvoja Satu Silen pääsee näyttämään ammattiosaamistaan myös perheitä hyödyttävällä tavalla.

10 kommenttia:

  1. Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta, täytyy vain toivoa että ei ole rajattu katsottavaksi vain Suomessa.
    Mitä parhainta viikkoa ihanalle sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  2. Kiitokset ihanasta blogista! Olen seurannut sitä jo pitkään mutta vasta nyt uskallan kommentin lähettää.

    Katsoin eilisen Teinipomo-ohjelman ja oikeastaan järkytyin näkemästäni. Onko nykypäivän nuoret todella tuollaisia; paljon meikkejä, ripsien pidennykset, ostetaan jatkuvasti uusia vaatteita sekä kännyköitä jne jne. Mietin myös perheen muita ns. pakollisia menoja; sisustusostoksia ym. Tämäkö on todellisuutta nykypäivän Suomessa? Ja ohjelman vanhemmat olivat vielä tyytyväisiä kun tyttö sai säästöön vajaa parisataa kun suunnitelma oli että säästöön jää 600 euroa. Ja tästä huolimatta sisko ei saanut rahaa luokkasormukseen (3euroa) eikä isä työpaikalla syömiseen vaan tytön ehdotus oli että ottaa evääksi näkkäriä.

    Itse pyöritän 4 hengen taloutta yhden ihmisen tuloilla niin lapset joutuvat tyytymään tosi vähään. Harmi kun eivät olleet eilen kotona niin ei pystytty ohjelmaa yhdessä katsomaan. Antaisi varmaan vähän ajattelemisen aihetta heillekin.

    Liisa

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa mielenkiintoiselta ohjelmalta. Pitää katsoa.

    Liisa, osa nykypäivän nuorista on juuri tuollaisia. On sitä tätä ja tuota eikä sekään riitä, viikkorahat saattavat olla satasia täyden ylläpidon lisäksi. Olen yläkoulun opettaja ja luokalla saattaa olla niitä jotka viettävät kaikki koululomat ja enemmänkin milloin Thaimaassa milloin laskettelemassa. Samaan aikaan naapuripulpetin oppilas sanoo ettei ole koskaan edes käynyt Helsingissä. Näille hyväosaisille ei tule edes mieleen että näinkin voi olla, valitettavasti osa on ulkona maailman realiteeteista. Ja kaiken tämän antavat vanhemmat tapahtua. Tuleeko se raha vanhemmille liian helpolla, mitä ihmettä he tienaavat kun tähänä kaikkeen on varaa, eikö uskalleta sanoa ei? Itsekin haluan lapsilleni vain hyvää, mutta ei kaiken muun tai muiden kustannuksella.

    Eeva

    VastaaPoista
  4. Jee, kiitos tästä vinkistä!! Minä katsoin todella suurella mielenkiinnolla ne norjalaiset jaksot ja aion tasan varmasti katsoa nämäkin. Ja jos vain mahdollista niin lasten kanssa!

    Se on tosi hieno asia, että teidän nuoriso on tajunnut tuon rahan arvon. Ja että sitä ei sada taivaalta tai vaan nosteta pankin seinästä. Meillä on lapset ajoittain aivan järkyttäviä... vaikka koskaan ei ole rahassa todellakaan kylvetty ja luulisin heidän ymmärtävän tän asian. Mut ei... mut lapsetkin on erilaisia, meillä yksi on aina käsi ojossa mutta ei muut niinkään.

    VastaaPoista
  5. Ite oon monesti miettiny,ett eiköhän se "rahan tuhlaamisen malli" monesti nuorille tule aikuisilta:( Harva nyky-päivän ihminen kun ei oikeasti ole kokenut sitä,mitä on elämä,kun saa miettiä,mistä huomenna saisi ruokaa.Kaikkea yltäkylläisyyttä pidetään itsestään-selvänä,ja yhteiskunta "elättää" sohvan-valtaajia.Varmasti töitä löytyisi...Sisustamisen ideologiaa en oo koskaan ymmärtänyt,melkeinpä vihaan pelkkää sanaa:(

    VastaaPoista
  6. Mulla tietokone sroppasi 10min. kohdallla kyseistä ohjelmaa katsoessa joten täytyy yrittää paremmalla onnella toisella kertaa.

    Hämmästyin ruokapöydässä kuulunutta marahtelua joka kuului pienemmän siskon suusta; "antakaa sitä ketsuppia ja vähän nopeeta".
    Minusta sekin kertoo jo jotain... liian löysät vanhemmat kurin suhteen. Minun pöydässäni ei kyllä tuolla tavalla mitään pyydetä. 1-2v. on vielä sallittua sanoa "anna, anna", mutta heti kun sanoja alkaa tulla niin opetellaan sanomaan "saisinko" ja kyllä sen pienikin nopeasti hoksaa; samoin kiitos ja ole hyvä alkaa tulla pieneltä nopeasti vaikka joskus meneekin vielä väärin päin :)

    Mielenkiinnolla odotan pääseväni katsomaan jakson loppuun. Meillä on 4 lasta ja tällä hetkellä vain isä käy työssä. Eikä tosiaankaan ole vara iPodeihin tai muihin kotkotuksiin eikä lapset osaa sellaisia vaatiakaan kun eivät kaikkea saa mitä keksivät haluta. Mutta kyllä näitä lähipiirissä näkee; joku on saanut kaiken ja aina ja nyt alakouluikäisenäkään mikään ei tahdo riittää! Mutta jossain vaiheessa voi elämä opettaa sitä toistakin puolta ja silloin voi olla melko kurjaa, valitettavasti.


    p.s. Kamala yrittää jättä viestiä kun en millään saa selvää noista sanavahvistusten numeroista ja kirjaimista :(

    VastaaPoista
  7. Nyt on tapetilla hyvä aihe joka herättää aina paljon keskustelua joten haluan sanoa oman mielipiteeni myös. En usko että rahan kanssa olisi kyse siitä että ei uskalleta sanoa ei. Olemme erittäin hyvätuloinen perhe,matkustelemme,asumme unelmien talossa,2 autoa,kaupassa ei tarvitse laskea mitä sieltä ostetaan,lapsilla on kaikkea yltäkyllin. Miksi en nauttisi ja tarjoaisi lapsilleni tätä kaikkea kun siihen kerran on mahdollisuus? Onko se joltakin toiselta pois? Teenkö sitä jonkin toisen kustannuksella? Itse lähdemme aamuisin töihin ja palkkapäivänä nautimme työn tuloksista. Pitäisikö tätä kaikkea hävetä? Toisinaan tuntuu että rahapulaa on hyväksyttävää voivotella ääneen,mutta auta armias jos erehtyy sanomaan miten kivaa on kun ei ole rahapulaa niin oletkin vähintään leuhka ja omahyväinen,miksi näin? Tosiasia kuitenkin on että koskaan ei päästä siihen tilanteeseen jossa kaikilla olisi yhtäpaljon. Enkä usko että lapsistani kasvaa yhtään sen huonompia aikuisia vaikka elävätkin yltäkylläisyyden keskellä,sehän voi olla päinvastoin,toimia kannustimena opinnoille,jotta saa ammatin ja palkan josta riittää koko kuukaudelle. Olen elänyt äärimmäisen köyhän lapsuuteni ja nuoruuden,joten tiedän myös mitä elämä on kun ei ole rahaa,ja siihen en halua palata,ja ehkä siitä syystä nautinkin suunnattomasti siitä mitä minulla nyt on ja mitä voin lapsilleni tarjota. Kenenkään rahatilanteesta en voi parantaa antamalla rahaa,mutta jotain teemme mekin,lahjoitamme pois tavaraa ja vaatetta joita meillä ei enää tarvita,olemme kuukausi lahjoittajia Helsinki Missiolle kolminumeroisella summalla joka kuukausi. Elämä ei ole tasapuolista,eikä tule olemaan,eikä siinä viimeisessä paidassa ole taskuja :)

    VastaaPoista
  8. Olen katsonut ohjelmaa muutaman kerran taalla Norjassa. Taytyy tehda kaikkensa, ettei omista lapsista tule tuollaisia:) Meista vanhemmistahan se on kiinni.

    VastaaPoista
  9. En ole kyseistä ohjelmaa katsonut, mutta kommentoin tässä ketjussa muutamaa mielipidettä.

    Olen samaa mieltä, että kuluttamisen malli tulee kyllä kotoa. Joskus lapset ovat järkevämpiä kuin vanhempansa tässä, jopa. Sukulaistyttöni sai ensimmäisen palkkansa 17 vuotiaana kesätöistä, ja kyllä sen rahan käyttöä mietittiin. Sattuneesta syystä hän pääsee myös elämänsä ensimmäiselle kunnolliselle ulkomaanmatkalle tänä vuonna - otan hänet mukaani - ja osan kuluistaan han maksaa itse. Myös kotitöitä on ainakin pitänyt tehdä matka vastaan.

    On totta, kuten yksi anonyymi tuossa kirjoitti (28. 8. 11:23), ettei viimeisessä paidassa ole taskuja. Kulutuksen toinen puoli on kuitenkin luonnonvarat, jotka eivät riitä länsimaiseen elintasoon edes nyt. Tony Blair on sanonut, että ymppäristokysymykset tulevat polttaviksi ongelmiksi jo hänen hänen lastensa elinaikana, ehkä jo hänen aikanaan. Toteutuu tuo tai ei, emme tiedä, kuinka kauan meilläkään on mahdollisuus ostaa kaupasta mitä vain, matkustaa ja ostaa osin tarpeetontakin tavaraa sen kummemmin miettimättä. Osaavatkohan ne lapset, jotka eivät ole koskaan nähneet mistään tingittävän tai rahankäytöstä edes keskusteltavan, elää myös mahdollisimman niukasti. Tähän niukkuuteen ei pakota yksilötasolla välttämättä edes yleinen pakko laskea elintasoa vaan pienikin kupru elämässä voi muuttaa tilanteen.

    Suurimmalla osalla tilanne liene se, että rahankäytön suhteen on tehtävä valintoja. Myös minun on tehtävä valintoja sen vuoksi, että pääsen matkoille vuosittain, se on jostakin pois (esim.autoa en tarvitse ollenkaan tässä elämäntilanteessa) ja paljon muutakin, joka on länsimaisessa kodissa lähes pakollista, olen jättänyt tarpeettomana hankkimatta.

    Winnie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Winnie, kun nostit esille tämän asian! Itsekin olin unohtanut tämän kokonaan tässä yhteydessä.Vastuullinen kuluttaminen, ekologinen elämäntapa ja yleensäkin luonnonvarojen rajallisuuden muistaminen ovat asioita, jotka meidän vanhempien täytyy lapsillemme opettaa pienestä pitäen. Se kaikki alkaa pienistä päätöksistä, pienistä viikkorahoista, pienistä ruuantähteistä biojätteissä, luontoon heitetyistä roskista, huonolaatuisista kengistä, jotka kahden viikon jälkeen päätyvät roskiin.
      Oikeastaan pitäisi haastaa blogimaailman äidit kirjoittamaan postaus aiheesta "meidän perheen ympäristökasvatus".
      Vielä ei ole liian myöhäistä pelastaa maapallon moninaisia rajallisia aarteita ihmiskunnalle, mutta välinpitämättömyytemme tuhoaa ne salakavalan nopeasti.
      Winnie, minkähän alan ekspertti olet ammatiltasi, kun osasit nähdä tässä asiassa kaikkein tärkeimmän, mitä ei edes tv-ohjelmakaan sivunnut missään vaiheessa? (Pitääpä antaa palautetta myös ohjelmantekijöille.)

      Poista