maanantai 20. elokuuta 2012

Siivoustyömaa vaihtuu kotinurkkiin

Minun puolestani saisi nämä yöjuoksut nyt jäädä joksikin aikaa. Nyt kuitenkin viimeinen siivousyö on takana ja minulla oli riemukas olo, kun ehdin kotiin neljäksi herättämään miestä töihin. Olimme sopineet, että soitan hänelle herätyksen, mutta laitoinkin luutun kanssa töpinäksi ja sain hommat pikavauhdilla valmiiksi.
Töihin lähtiessäni päätin, että kun saan lapset kouluun ja Saaran eskariin, vedän lämpöisen peiton korville ja nukun siihen asti, kuin joku minut herättää. Toisin kuitenkin kävi. Mies tuli kahdeksalta käymään kotona ruokatunnilla ja eskarilaisen vietyäni tuli ihan pakonomainen tarve päästä tekemään pullataikinaa. Korvapuusteista ja voisilmäpullista on niin pitkä aika, että nukkuminen ei kiinnosta nyt ollenkaan. Ja tiedättehän: hyvän pullan salaisuus on oikea voi taikinassa...

Koska tänään ei ole lapsenlasta hoidossa, on täällä suorastaan aavemaisen hiljaista. Koko kesänä oli kahtena päivänä vajaan tunnin hiljainen hetki, jolloin kauhistelin kodin tyhjyyttä. Se lohtu minulla nytkin tässä hiljaisuudessa on, ettei minun tarvitse pelätä työn tai tekemisen puutetta. Eli ei ole vaaraa siitä, että tyhjä koti saisi minut tylsistymään, kun ei ole tarjolla mitään merkityksellistä puuhaa tai ajankulua.
Vieraita ilkiäisi pyytää kylään sen jälkeen, kun olisin kuukauden viettänyt aavepäiviä kotona siivousämpärin ja luutun kanssa.
Tämän päivän nimipäiväsankari vaimonsa kanssa osaa hyvin ummistaa silmänsä meillä vallitsevalta vaihtelevantasoiselta kaaokselta. Laitan teitä varten jemmaan korvapuustit ja voisilmäpullat, kahviakin saa.

4 kommenttia:

  1. Hih, just otin vikat korvapuustit pois uunista. Tilanteesi on kovin samanlainen kuin minulla, äiti yksin kotona ja kaikki lapset koulussa. Minusta niin nautinnollista ekan kerran elämässä. Ja kohta kirjoitan samasta aiheesta.

    VastaaPoista
  2. Hih - neljän äiti, vanhin kolmatta vuotta ope, kakkonen lääkäri, kolmas kemian opiskelija ja neljäs se jääkäri, enkä pullaa ole ikinä tehnyt. En vaan 'osaa'. Kun menin naimisiin -83, yritin ja ihan kiviä niistä tuli. Äitini, jo edesmennyt, oli ihan maailman paras pullanpaistaja. Harmi, sillä se tuoksu on aivan käsittämättömän ihmeellinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs jos kokeilisit uudestaan...nyt saattaisi jo onnistua. Valitse kaupasta sellainen vehnäjauhopussi, jonka kyljessä on pullataikinan ohje ja tee sen mukaan. (Käytä kuitenkin tuoretta hiivaa.)Pullan onnistuminen voi olla ihan pikkujutuista kiinni.

      Poista
  3. uusi elämäntilanne,ja onhan se varmasti outo olo,ku ei aamupäivällä lapsia pyöri ympärillä..Omasta isästäni muistan,että itki lehmän kylkeä vasten,ku viimeinen lapsista lähti maailmalle:( Isäni,jonka en koskaan ollut ennen nähnyt itkevän!
    Korvapuusteja tekis mieli minunkin tehdä,on ne niin hyviä:)

    VastaaPoista