Ajatustenlukijan päivää

Saara on viime päivinä ilahduttanut piirustuksillaan ja askarteluillaan. Äsken hän toi minulle piirtämänsä kuvan, jossa tyttö seisoo vesilätäkössä yksi kenkä jalassa. "Toinen kenkä upposi veteen". Rannalla on tytön kasvimaa ja lätäkössä kasvaa kaksi lummepehkoa. Paperin kulmassa paistaa aurinko täydeltä terältä.
Eilen sain rannekorun, jossa on lahjanaruun pujoteltu erivärisiä Hama-helmiä. Kun valittelin, ettei koru mahdu käteeni, Saara oikaisi, että kyseessä onkin "sellainen laskujuttu, jolla voi laskea plus- ja miinuslaskuja".
Toissapäiväisessä piirustuksessa on  kaksi suurta kasvimaata ja aurinko.

Saarakin ajattelee kasvimaita. Minä yritän karistaa kovin intensiiviset kasvimaa-ajatukset kokonaan pois. Päätin, että tänä keväänä en rupea parvekkeella näpertelemään multapönttöjen kanssa. Viime kesän kasvatuksista ei rehellisesti sanottuna ollut mitään iloa eikä hyötyä. Kaupasta ostettava "pussimulta" on selvästi liian ravinteikasta ja keskikesän paahde parvekkeelle polttaa auttamatta sen, mikä liioilta sateilta ehtii pintaan nousta.
Toki jonkin verran harrastan mielikuvaharjoittelua ja ajattelen mummolan puutarhan muhevaa multaa. Jotta realismi pysyy mukana, muistan nokkoset ja muut rikkakasvit.

Tänään ei Melska ollut hoidossa. Aamupäivä tuhraantui kaupungin toisella laidalla Kaisan hammaslääkärikäynnillä oikomishoitoja pohdiskellen. Isi lähti jo aamuneljältä työmaalle vaihteeksi aamukäynnistäjän hommiin ja sitten muutamaksi tunniksi linjalle.
Kun tulin yhdeltätoista kotiin, oli kiireesti aloitettava iltaruuan aihiminen, koska olin eilen ostanut punaisen hintalapun lihaköntin, joka tarvitsi pitkän kypsymisajan. Ehdin ajatella ruokaa vääntäessäni ja kolminkertaista vohveliannosta sekoitellessani, että onko koko maassa ketään toista suurperheen äitiä, jonka pitää nysvätä pöperöittensä kanssa tuntitolkulla. Ehdin sitäkin pohtia, että mitähän meillä sitten syödään, kun istun aamupäivät koulunpenkillä ja iltapäivät seison hierontapenkin vieressä? Tuskin siinä kovin aikaaviepiä soosseja kasataan, kun nälkäinen joukko on jo eteisessä.

Meillä kolkuttelee 25-vuotishääpäivä ovelle ihan tuossa tuokiossa. Vieläkään meistä ei ole tullut ajatustenlukijoita. Toki tiedän, että "käynpä heittämässä jätesäkin roskikseen" tarkoittaakin säkinviemisen ohella leuanvetoa pihan kiipeilytelineessä. Mutta siinä asiassa riittää toisellekin neljännesvuosisadalle opiskeltavaa, että toisen ajatuksia, mielipiteitä ja toiveita ei kannata arvailla, vaan sopuisan yhteiselon jatkumisen kannalta on hedelmällisempää kysyä ihan suoraan, mitä toinen ajattelee.
. . .

Tuossa tekstin vasemmalla puolella on pikkuinen kuva tulevan kotimme takapihalta. Puheissa ja unissa olemme mummolassa yhä useammin. Viime yönä olin mummolan olohuoneessa ja Pikkuveljeni tuo minulle suuren kassin. Kassista löytyy lampaanvuona ja naurava Saara. Ihastelemme yhdessä lammasta ja se kopsuttelee pitkin olohuoneen lattiaa.

Kun hain Saaraa päiväkodista, hän pohti, mistä mummolan huoneesta tulee hänen ja Kaisan huone.