Rahaa ja ruokaa

Anne-Mari, joka aloitti syksyllä lähihoitajaopinnot pikkuveljensä ohella, tekee kolmea työtä opiskelujen lisäksi. Yksi työ on mainosten jakelua kahdesti viikossa. Itse jakelu sujuu alle tunnissa, mutta jos mainoksia on useampi kuin yksi, ne täytyy lajitella nippuihin ennen jakourakkaa.
Olen auttanut Anne-Maria lajittelemalla mainoksia. Tänä aamuna Melska katsoi mummon puuhia ja kysyi:
- Miksi Minni (Anne-Marin lempinimi) jakaa noita mainoksia?
Vastasin, että Minni saa työstä rahaa pankkitililleen.
Melska nousi seisomaan pöydällä ja teki kädellään kaaren, kuin olisi heilauttanut näkymätöntä taikasauvaa ilmassa.
- Kun minä kasvan isoksi tytöksi, minä hankin rahaa näin.

Anne-Marin kohdalla työnteko alkaa kohta taata "omavaraisuuden" ja taloudellisen riippumattomuuden vanhemmista, koska hän on oivaltanut sen asian, että pienistä puroista kasvaa iso joki.
Kasvatusvastuuvuosina joskus on saanut lasten kanssa huokailla, että oppivatko nämä koskaan karua tosiasiaa, että raha ei edelleenkään kasva itsestään. Mutta kummasti vain oppi menee perille ihan itsestään, kun nuori alkaa käytännössä saada kokemuksia, kuinka paljon työtä tarvitaan kympin tienaamiseen ja kuinka vähän sillä on ostovoimaa.
Rahan käyttäjinä on saman perheen lapset sitten jokainen erilaisia. Äitiä ilahduttaa erityisesti ne työssäkäyvät lapset, joilla on tilipäivän koittaessa edellistä tiliä tallessa. Vaikka samoilla neuvoilla on kaikki lapset evästetty, niin joillakin raha vain hupenee sormien lomitse ihan huomaamatta. Sen sortin lapset saavatkin sitten opetella menojensa hallintaa ihan omien oppiensa mukaan.

. . .

Perheen suosikkiruokana jatkaa edelleen uunissa paistettu jauhelihakastike ja perunamuusi. Sillä aikaa kun Pappa leikki Melskan kanssa, tein kuuden litran satsin muussia ja puolestatoista kilosta jauhelihaa paksun kastikkeen. Uunissa on nyt ensimmäinen vuoka paistumassa ja toinen odottaa vuoroaan.
Ruuan kanssa on ollut se ongelma, että se loppuu kesken. Eväsruuaksi ei edellisillä kerroilla ole jäänyt mitään ja vielä illansuussa on ollut kyselijöitä, josko vielä muussia löytyisi.
Nyt minulla oli vielä se taka-ajatus, että jos muussia olisi tarpeeksi paljon, tekisin lopusta ohrarieskoja. Niitäkään ei koskaan ehdi tehdä tarpeeksi, että jäisi edes seuraavalle aamulle.
Ohrarieskathan olen viime aikoina tehnyt niin yksinkertaisesti, että lisään perunamuussiin hiukan suolaa ja sitten vain ohrajauhoja, kunnes taikina on sopivaa taputeltavaksi pelllille. Pienet pyöreät paistuu rapeammaksi, mutta suuren pellinkokoisen tekee ja paistaa nopeammin. Lämpöä saa uunissa olla ainakin 230 astetta.

Melska raahasi Papan mukanaan pihalle ja sisälle asti kuuluu heidän hihkumisensa. Minä vaihdan toisen muussivuokan uuniin ja juoksen hakemaan Saaran eskarista. Pappa lähtee kahdelta töihin ja tulee keskiyöllä.
Ainakin on ruoka tehtynä tältä päivältä.