Historiallinen joulujuhla tänään: perheemme viimeinen päiväkodin joulujuhla. Ensi vuonna kaikki juhlijat ovat koululaisia.
Vaikka lapset eivät ole juuri muuta päiväkodissa olleet, kuin esikouluvuoden, kaikki eivät sitäkään, on noita joulu- ja kevätjuhlia ollut lukuisia. Ja vuosi toisensa perään saa ihmetellä päiväkodin väen tarmoa rakentaa niin upeita juhlia. Juhlasta tulee upea, kun on nähty vaivaa koristeluissa ja ohjelmien harjoittelussa. Viimeinen silaus tulee lasten spontaaneista kommenteista, esimerkiksi kun oikealla joulupukilla onkin tekoparta!
Saara otti juhlan hyvin tosissaan. Hän istui paikallaan ohjelmien välillä selkä suorassa, kädet ristissä sylissä.
Hiukan minua kummeksutti joidenkin aikuisten toiminta lastensa joulujuhlassa. Siinä missä lapset osasivat istua hiljaa paikallaan, oli joillakin äideillä niin paljon puhuttavaa keskenään, että heidän täytyi supatella ohjelmien välillä, jopa kesken ohjelmaa. Ei mitään lyhyttä, kuiskattua kommenttia, vaan ihan pitkiä selostuksia. Kun juhla oli pienessä päiväkodin salissa, jutustelu kuului selvästi koko salissa ja oli ihan häiritsevää. Mieleen tuli, eikö esitykselle antaisi paremman arvon keskittymällä kuuntelemaan ja katselemaan ja jättäisi jutunkerronnat kahvitilaisuuteen.
Kun tuollainen asia minua häiritsi, pohdin, olenko todellakin näin kovaa vauhtia päässyt mummoutumaan, että takerrun pikkuasioihin, vai osasiko ennen yleisö istua hiljaa.
Huomenna on vuorossa ruisleivän teko ja puolitoistakiloinen piparkakkutaikinakin odottaa kylmiössä. Löysin ihan hyvän ja helppotekoisen piparkakkutaikinan ohjeen ja ensimmäisen kokeiluerän Melska leipoi kokonaan itse. Pienten kanssa leipoessa on tärkeää, ettei taikina takerru helposti pöytään. Taikina oli erinomainen tässä suhteessa, koska kolmevuotias sai nosteltua piparit ehjinä pellille.
Niinpä olen sitten saavuttanut yhden mummouran merkittävistä virstanpylväistä: olen leiponut ensimmäiset piparkakut lapsenlapsen kanssa.
Ensiksi onnea uudesta virstanpylväästä! Saatte yhdessä Melskan kanssa muistella piparkakkujen leivontaa vielä monen monta kertaa! =) Meillä 1½v. oli viime viikolla ensi kertaa mukana leipomassa ja olihan vain kivaa!
VastaaPoistaSaman olen pannut merkille päiväkodin ja koulun tilaisuuksissa. Lapset maltaa istua, kuunnella ja katsella, mutta äideillä ja isillä on ongelmia keskittymisen suhteen. Juuri tällä viikolla eskarin opettaja joutui takomaan pianoa jotta musiikki kuuluisi lasten korviin sen puheensorinan ohi.
Minä en jaksa käsittää sitä että kun tuollainen tilaisuus on 2krt vuodessa kun omat lapset esittävät juhlassa jotain niin vanhemmat ei jaksa kuunnella! Ei vaikka opettaja useampaan kertaan sanoo että aloitellaan ja sanoo shhhhh, sormi suun edessä. Silti kaksi äitiä jatkoi rupattelua, naureskelua ja kantapäiden kuivumisen ihmettelyä talviaikaan.
Tanja
laitapa tuo piparitaikinan ohje tänneki:)me kokeiltiin pari taikinaa tehdä itse,mutta molemmat murenivat teko-vaiheessa,lienee jauhoja liikaa..
VastaaPoistaOutoa käytöstä aikuisilta joulujuhlassa,ihan harmittavaa...
Onpa ärsyttävä käytöstä! Itse en ole mummo ja silti ärsyynnyn. :D Toivottavasti lapset eivät kiinnittäneet höpötykseen huomiota. On kova paikka huomata että äitiä tai isää ei kiinnostakaan kun ohjelmaa on varmasti harjoiteltu ja jännitetty monta viikkoa.
VastaaPoistaHyvä ohje kiitos tiedoksi muillekin! Meilläkin on lastenlasten kanssa tänään kaikenlaista leipomistouhua tulossa. Nyt he ovat papan kanssa pihalla lumitöissä.Lunta pyryttääkin ja on ihan talvista - tuli talvi nopeaan tänä vuonna.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä: nykyään on alettu pulista eikä oteta toisia huomioon - olisiko kännykkäkulttuurin seurausta. Ennen oli toisin! Hienoa, Saara osasi käyttäytyä. 10 + ja nallemerkki!