Tarpeeksi korpin nokassa

Minua aina välillä "puhuttelee" jokin asia. Se "puhuttelu" tarkoittaa sitä, että oivallan jonkun asian, mitä en ole ehkä aikaisemmin pannut merkille tai edes noteerannut.
Raamattua kun lukee, tulee niitä puhutteluja usein sellaisista raamatunpaikoista, ettei aikaisemmin ole ymmärtänyt lukemaansa omalle kohdalleen.

Jouluevankeliumista minua puhutteli yhtenä päivänä sellainen asia, että Jumala laittoi enkelit kertomaan paimenille Jeesuksen syntymästä. Paimenet oli tuohon aikaan ja siinä kulttuurissa yhteiskunnan köyhimpiä ja tavallaan syrjässä tavallisesta elämästä. Hehän viettivät pitkät ajat lammaslaumojensa kanssa laitumilla ja usein kaukana kotoa. Heidän elämänsä oli ihan toista, kuin itämaan viisaiden miesten, jotka myöhemmin ohjattiin Jeesuksen luo.
Jumala osoitti sillä, että enkelien viesti kerrottiin ensin juuri paimenille, että sanoma Jeesuksesta kuuluu kaikille ihmisille yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.

Toinen tämän viikon puhuttelu on elänyt myös mielessäni.
Ensimmäisen kuningastenkirjan luvussa 17 kerrotaan profeetta Elian elämänvaiheista. Elia piiloutui Jumalan käskystä Keritin puron varrelle sen jälkeen, kun tämä oli profetoinut kuningas Ahabille, että maata uhkaa sateeton aika. Syy, miksi Jumala sulki taivaan akkunat, on luettavissa 16 luvusta.
Ajattelin, että kyllä Elialla on täytynyt olla vahva luottamus Jumalaan, kun hän meni mahtavalle kuninkaalle lausumaan Jumalan rangaistusta. Jumalahan ei hyväksynyt sitä pohjatonta pahuutta ja syntiä, mitä kuningas Ahab teki ja antoi kansan tehdä.
Elia asettui siis Keritin puron varrelle, kun Jumala oli hänen niin käskenyt tehdä. Lisäksi Jumala ilmoitti, että korpit tuovat Elialle joka aamu ja ilta lihaa ja leipää ja että hän saa juodakseen purosta.

Vanhassa käännöksessä puhutaan kaarneista ja nuo linnut ovat minua tällä viikolla puhutelleet.
Jumala ei suinkaan  hoitanut Elian ruoka-asiaa näyttävän massiivisella operaatiolla. Ei mikään varakas majatalon isäntä karauttanut ratsullaan tuomaan juhlaruokia Elialle. Tokihan Jumala olisi voinut asian hoitaa niinkin. Mutta Jumala laittoi vaatimattomat luomakuntansa linnut kantamaan nokassaan juuri sen verran, kuin Elia kulloinkin tarvitsi - joka aamu ja joka ilta.

Kun aika kului ja kuivuus jatkui, Jumala käski Elian lähteä Sarpatiin. Puro nimittäin alkoi kuivua. Ne ihmeet, joita Jumala teki Elian elämässä sen jälkeen, ovat Raamatun historian riemastuttavaa luettavaa. Jauhoja ja öljyä riitti Elialle majapaikan antaneella leskivaimolla.

Kun Jumala hoitaa asioitamme, Hänellä on tarkka aikataulu, kaikkea Hän antaa riittävästi ja ajallaan. Tämä Jumalan lupaus on annettu kaikille Jumalan omille Raamatussa useaan otteeseen. Sitä Jumalan omat elävät todeksi tänäkin päivänä kaikkialla maailmassa.