Muuttoasioiden päivitystä

Kaksi vuotta sitten, kun tätä blogin kirjoittamista aloittelin, oli päätös mummolaan muutosta tehty. Jo silloin varauduin siihen, että vuodet kuluu nopeasti. Vaikka konkreettisia, muuttoa edesauttavia asioita on saatu kahdessa vuodessa aikaan melko vähän, on päätös vakaammalla pohjalla kuin sitä tehdessä.

Vesi- ja viemäriasiat on edelleen työlistan kärjessä. Vaikka veden riittämättömyys ei viime kesän sateissa tullut ongelmaksi mummolassa pitkin kesää majoittuneille joukoille, täytyy isomman sakin pysyvän asumisen vesiasiat olla varman päälle hoidossa. Pähkinä purtavaksi on lähinnä siinä, onko viisaampaa liittyä kunnan vesi-ja viemäriverkkoon, vai laittaa asiat kuntoon siinä mittakaavassa, että on veden suhteen täysin omavarainen ja jätevesiasiat hoidetaan ajantasalle. Kummallakin ratkaisulla on puolensa ja onneksi niitä on aikaa vielä puntaroida ja kysellä asiantuntijoiden mielipiteitä. Tämä on niin tärkeä asia, että minunkin täytyy myöntää, ettei ratkaisua voi tehdä pelkällä tunteella. Jos tekisin tuota vesipäätöstä yksin ja pelkällä tunteella, haluaisin olla riittävän syvän oman kaivon varassa ja tilata neljännesvuosittain pumppuauton tyhjentämään likakaivoja.

Kun aikaa on ollut haaveilla, sitkeimmin hengissä on pysynyt ajatus marjojen viljelemisestä varovaisesti aloittaen. Toinen haave on saanut jo Kuopion Veljenkin pauloihinsa ja se on vanhan talon kunnostus ainakin kesäasuttavaan kuntoon. Metsänhoidolliset asiat olen sälyttänyt samaisen veljen harteille, eikä tuo ole siinä hanttiin laittanut. Taas Pikkuveljen rooli neuvonantajana  yhdessä sun toisessa asiassa vain korostuu, kun päätösten suuruus ajan myötä kasvaa.

Tammikuussa olemme vuodessa 2013. Tuntuu huimalta ajatella, että kun siitä käymme kaksi vuotta eteenpäin, on muuttosuunnitelmat jo niin ajankohtaisia, että asiaa hoidetaan jo tosissaan.
Toki me kaikki tiedostamme, että Taivaan Isä kyllä näyttää meille kädestä pitäen, jos aikataulua kiirehditään tai muuksi muutetaan. Kun äsken puhuin puhelimessa äidin kanssa, joka "pitää taloa pystyssä", totesimme suurella, nöyrällä kiitollisuudella, kuinka Jumala on antanut äidille voimia tänä talvena. Lämmityspuiden rahtaaminen ja kattilan lämmitys kun on äidin ikäiselle ja kuntoiselle jo sellainen päivittäinen rutistus, että ilman sitä olisi äidin pärjääminen talossa kyseenalaista. Nyt on siihen työhön joka päivä annettu voimat ja lisäksi vielä moneen muuhunkin hommaan. Äiti totesikin, että ehkäpä Jumala antaa hänen nähdä sen päivän, kun me pääsemme sinne.

Kyllä tämä muuttoasia tuli meille ihan toisella tapaa konkreettiseksi, kun muutama viikko sitten mies sai postissa työeläkeotteen. Siinä oli mustaa valkoisella, että kesä 2015 tuo suuria muutoksia elämäämme, jos Herra suo ja eletään. Oikeastaan joka solu minussa hihkuu ääneen, mutta tämänikäinen nainen yrittää jo kuulostaa asialliselta, eikä ihan päästä ilmoille kaikkia mölyjä.
Meidän Kaisa kuitenkin pohtii jo kovasti, minkä rotuinen koira olisi sitten mummolassa hyvä.