Työtä ja lomaa

Tänään taas ajattelin, kuinka ihan yhtäkkiä meidän lapsiperhe-elämä on kääntynyt uudelle sivulle. Täällä ei vuosikausien jälkeen ole enää ainuttakaan tuttipulloa tai vaippapakettia, ei ainoitakaan lapsenrattaita eteisessä tukkimassa sisäänpääsyä. Lego-palikoitakin on niin vähän, että jos niistä jokunen joskus lattialle eksyykin, sen poimii ylös silkasta ilosta, että näkee vielä sellaisiakin leluja.
Se, mitä on tullut uutta, on nämä työläiset. Kampaajatyttö tekee jouluapulaisen pestiä keskustan Stockmannilla, vanhin poika käy omassa työpaikassaan, lähihoitajaopiskelijapojalla on menossa työssäoppimisjakso ja herää aamuisin ennen kukonlaulua ja lähtee kaupungin toiselle laidalle päiväkotiin töihin. Mies tekee edelleen pelkkää yötyötä ja hinkuu ylitöitä joka ainoalle vapaapäivälleen. Hinkumiseksi se on viime aikoina jäänytkin, kun tämän vuoden tuntirajoitus alkaa täyttyä. Nyt loppuvuosi, kun koululaisilla on lomaa, olen minäkin varaillut itselleni useamman työvuoron ihan pelkästä työssäkäymisen ilosta. Takana on kyllä toisena ajatuksena se, että kun otan vastaan erilaisia työtarjouksia, minulle niitä todennäköisesti tarjotaan myös tulevaisuudessa, kun hoidan työni kunnolla.
Joulun ja uudenvuoden seutu näyttääkin siltä, että työssäkävijät käyvät vain kotona välillä nukkumassa ja hakemassa eväitä.

Kovasti kiitollisia täytyy olla siitä, että meillä on töitä, joihin mennä. Kaiken lisäksi jokainen kokee työnsä mielekkääksi ja lähtee mielellään työpaikalleen.
Perinteinen "joulukortti" tuli vuokra-asuntomme omistajalta. Siinä ilmoitettiin, että maaliskuussa vuokramme nousee reilulla sadalla eurolla ja on korotuksen jälkeen 1360e. Täytyy siis sanoa, että onpa hyvä, että perheessä on useampi työläinen, muuten olisi pakkomuutto mummolaan tai muualle edessä.
Muualla Suomessa asuvista voi tuollainen vuokra tuntua hurjalta, mutta on todellisuudessa Helsingin vuokratasoon nähden kohtuuvuokra 105 neliöstä. Kotimme sijainti keskustan läheisyyden ja metroaseman takia nostaa osaltaan hintatasoa.

Huomenna on se jännittävä päivä, jolloin 9,- 11- ja 15-vuotiaat pääsevät kanssani Tukholman matkalle. Olen tänään varustanut kotijoukkoja puhtailla vaatteilla ja tekemällä kattilakaupalla ruokaa. Isille sattui vapaapäivät reissumme ajaksi, joten hän on henkisenä tukena isoille tytöille, jotka pyörittävät huushollia sillä aikaa. Kaisa ja Saara surevat etukäteen, kuinka "kurjaa" heillä on täällä meidän poissaollessa. Siinä ei paljoa edes toivo tuliaiskarkeista lohduta.
Me lähtijät aiomme kyllä nauttia jokaisesta silmänräpäyksestä tulevalla matkalla.
Suuri ja lämmin kiitoksemme kaikille tahoille, jotka ovat matkaamme eri tavoin sponsoroineet.