Isän puhetta

Saara ilahtui leveään hymyyn, kun sanoin hänelle äsken, että aamulla äiti antaa hänelle aamupalaa, vie hänet eskariin ja hakee hänet eskarista. Koko kuluneen viikon ajan nuo puuhat hänen kanssaan teki joko isi tai joku isommista sisaruksista. Minulla viikko oli tavallisuudesta poikkeavan työteliäs.
Vaikka ei ole kysymys minun ongelmastani, niin kyllä mielelläni teen omalta osaltani parhaani, jos seuraavan aamun vuorosta kolmesta hoitajasta puuttuu yksi. Varsinkin, jos kolmenkaan voimin aamutöissä ei luppoaikaa jää. Eli: annoin kotiväen luoda omia aamurutiineitaan ja tein muutaman aamuvuoron kuluneella viikolla.
Tuossa hoitajan työssä on näin alkuun sellainen mielenkiintoinen lisä, että joka työpäivä saa tutustua useaan uuteen ihmiseen. Työvuoroni ovat olleet usealla eri osastolla ja työ alkaa aina lyhyellä esittelyllä puolin ja toisin. Minulle on ollut suuri kiitollisuuden aihe siinä, että kaikki työtoverini ovat jaksaneet ohjata ja neuvoa osaston rutiineissa kyllästymättä ja ystävällisesti. Pelkkien puhtaiden liinavaatteiden tai hoitovälineiden löytäminen kultakin osastolta ei käy ihan itsestään. Ihan oma juttunsa onkin oppia muistamaan jokaisen asukkaan nimi, huone ja hoidolliset tärkeät asiat.
Nyt olen edistynyt jo sen verran, että en enää kanna etukäteen stressiä tulevan työvuoron sujumisesta. Jokainen työvuoro on sujunut paremmin, kuin olen etukäteen kuvitellut.
Työn ehdoton helmi on se anti, jonka iäkkäät hoidettavat usein tietämättään antavat hoitajalleen. He ovat kiitollisia, sydämellisiä ja avoimesti omana itsenään. Olin ehtinyt unohtaa, että tämän takia pidin työstäni vanhojen ihmisten parissa.

Kun aamulla menin kymmeneksi Lauttasaareen avustettavani luo, Isäni ja Luojani puhui minulle.
Ensin hän näytti nurmikolla olevat voikukat ja sanoi: "nämä minä loin lasten iloksi".
Parvi varpusia nokki kiireellä kapealla kadulla jotakin suihinsa ja Isä osoitti niitä minulle ja sanoi:
"kuten tiedätkin jo, ruoka riittää sinulle ja varpusille".
Navakka tuuli sai minut laittamaan takin vetoketjun kiinni ja katseen nousemaan puiden latvoihin.
"Minun käskystäni nousee tuuli, minä käsken sadetta. Nyt tuulee, jotta vedet sekoittuvat ja sateen lähetän ajallaan".
Seuraavaksi näkyviin tuli Lauttasaaren kirkon torni. Katseeni pysähtyi siihen.
"Monet ihmiset haluavat palvella minua ja siksi ihmiset rakentavat kirkkoja".
Vastaani käveli kolme ihmistä. "Olen luonut heidät".
Olin hyvissä ajoin perillä avustettavani talon luona.
"On vielä aikaa, minä näytän sinulle jotakin puistosta. Käy samalla ostamassa Shelliltä kaksi kahvipullaa itsellesi ja tädille.
Kun huomasin, että vartissa todellakin ehtii hyvin hakea huoltoasemalta vastapaistetut kahvileivät, jatkoin matkaa.
"Katso tuota nurmikenttää: jotkut pitävät, että nurmikenttä on kaunis, kun heinä on leikattu lyhyeksi ja tasaiseksi. Toiset pitävät, kun ruoho saa kasvaa vapaasti. Minä tein ihmisistä erilaisia ja jokaiselle on täällä silmille iloa ja lepoa sen mukaan, kuin kukin pitää".
Ohitseni kulki vanha täti, joka talutti kissaa valjaissa. Minä katsoin Luojaani ja me hymyilimme molemmat. Kyllä minä tiedän, miksi Jumala loi kissat ja koirat.

Työvuoroni iäkkään tädin luona kesti kaksi tuntia. Joimme yhdessä aamukahvit ja wienermunkki oli suussasulavan hyvää ja meillä oli rauhallinen ja levollinen olo.
Kun töiden päätyttyä kävelin kohti bussipysäkkiä, viimeinen silaus levolliseen olooni tuli Lauttasaaren kirkon kellojen soidessa. Viimeiset asiat Taivaan Isä vielä näytti minulle.Tummasilmäinen oravanpoika vilisti sukkelasti puun oksalle ja kurkisti minua turvallisen välimatkan päästä. Vanhan kaksihaaraisen lehmuksen keskelle oli aika tehnyt kapean, kauniin kolon ja pikkuinen lintu pujahti puun koloon. Turvassa oli sen linnun pesä.

Psalmi 34: 8-10
"Herran enkeli asettuu niiden ympärille,
jotka pelkäävät Herraa,
ja vapauttaa heidät.
Maistakaa ja nähkää, että Herra on hyvä.
Autuas se mies, joka häneen turvaa!
Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä,
sillä häntä pelkääviltä ei puutu mitään."