lauantai 4. toukokuuta 2013

Kissoja ja koiria

Anne-Mari luki äsken edellistä tekstiäni ja kysyi "mitä on majanmuutoja?" Olin unissani todellakin kirjoittanut "majanmuutoja" otsikkoon ja sokeutunut omalle tekstilleni. Näköjään tuollaiset vipaukset kuuluu valvomiseen.
Yökkökaveriani huvitti toissayönä, kun kuivituskierroksella hän erään asukkaan kohdalla sanoi minulle "nosta vähän pappaa" ja minä nostin papan peiton.

Tähän päivään on kuulunut harvinaista iloa. Työvuorossani pääsin käyttämään ulkona avustettavani koiraa ja illan olemme ihastelleet täällä kotona kyläilemässä olevaa kissaa. Lähihoitajaopiskelijapojan tyttöystävällä on upea kissa (norjalainen metsäkissa - russian blue). Perheenjäsentemme kissa-allergiatestit tuli tehtyä hyvin käytännönläheisesti. Lapsista huomaa myös nopeasti, ketkä ovat luontevia eläinten kanssa.

Kierrätystapahtumassa näytti olevan väkeä ennätysmäärä. Oikein hyviä vaatteita löytyi vaihtotorilta.

Vihdoinkin alkaa ilma ulkona tuntua siltä, että untuvatakin voisi laittaa kesäteloilleen. Perinteisesti olen kuskannut toppavaatteet kellariin vasta juhannuksen jälkeen. Monena vuonna on kesäkuun alun pihatalkoissa lapset olleet toppahaalareissaan, kun on ollut niin hyytävän kylmä.
Sekin on edistystä, että pyykit kuivuu parvekkeella kahdessa päivässä. Olohuone tuntuu raivealta, kun sieltä on saanut pois kuusi pyykkitelinettä.

Kun pohdiskelin työvuorojeni varaamista ja totesin, että kovin tiuhaan tahtiin en voi pitkiä vuoroja ottaa, paikalla ollut vanhin tytär, Melskan äiti, muistutti minua asiasta, jota en ollut edes koskaan tullut ajatelleeksi.
Kun noin keskimäärin suomalaisäideillä on 3-4 lasta, niin minulla on käytännössä "kolmen äidin" lapsimäärä. Eli ei minun niin kauheasti kannattaisi ihmetellä, miksi ruokaa pitää laittaa paljon, miksi kaupasta kannetaan paljon tavaraa ja miksi pyykkiä kertyy joka päivä.
Vain yksitoista lasta asuu enää kotona. Tietoisesti en viljele sellaista mielipideilmastoa perheessä, että vanhempien lasten täytyisi kiirehtiä poismuuttoa. Aivan varmasti muuttavat, kun ovat saaneet vähän tienattua rahaa säästöön ja sopiva asunto löytyy. Päinvastoin olen kiitollinen, kun on vuokranmaksussa talkoolaisia mukana.

Ilta näyttää tulleen. Kuka muu tykkää nukkumisesta?

4 kommenttia:

  1. Itse asiassa suomalaisnaisella on keskimäärin 1,7 lasta. Johan 3 lasta olisi suurperhe!! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muistelin luvun olevan tuota luokkaa, mutta ajattelin, että minun luullaan kehuskelevan, jos kirjoitan, että minulla on täällä keskimäärin neljän suomalaisäidin alaikäiset lapset...
      Meillä on tällä hetkellä kahdeksan alaikäistä.
      Anyway: en panisi pahakseni, vaikka pieniä olisi enemmänkin. Yksi lapsenlapsikin on kovin kilttiluontoinen ja rauhallinen, ettei kauheasti saa aikaan säpinää mummon ja papan elämään.

      Poista
  2. minulla 10 alaikäistä siis 5.n äidin lapsen verran..Eikä yksikään ole liikaa :)

    VastaaPoista
  3. Minäkin tykkään nukkumisesta, mutta aurinko yrittää todistaa elimistölleni aivan toista! Halua lähettää kiitokset koko perheeltäni, jonka kanssa nautin lauantaina herkullisia taskuleipiä. Olin katsonut 9.11.2010 kirjoittamaasi reseptiä monta kertaa ja nyt vihdoin päätin kokeilla leipomista ja tulos oli erittäin hyvä. Leivät maistuivat kaikille! Aurinkoista päivää Ruoholahteen. t. Koutokeinolainen

    VastaaPoista