Tule kesäkuu oikein hitaasti...

Kyllä nyt oikeasti alkaa tuntua kesältä, kun päätimme lähteä kesäkuun alussa isin kesäloman alkamisen myötä  Kangasniemen mummolaan.
Olin jossain vaiheessa väläytellyt ajatusta, että paahtaisin töitä kesäkuun, mutta yht´äkkinen ajatus mummolaanmenosta alkoi itää ja kantaa hedelmää. En edes muista milloin viimeksi olisimme viettäneet lomaa muualla kuin kotona. Ja kaupunkielämään verrattuna polttopuiden teko ja mahdollinen perunamaan laitto ovat lomaa parhaimmillaan.
Mukaan lähtee neljä tyttöä ja kolme poikaa nuorimmasta päästä. Helsinkiin jäävät ovat sidoksissa töihinsä enemmän ja vähemmän ja toivotamme heidätkin milloin hyvänsä tervetulleiksi seuraamme.
Lähtöpäivä ja linja-autovuoro on päätetty - takaisin tulemme viimeistään silloin, kun isin pitää lähteä töihin.

Auton tarvitsemme mummolaan ja on mielenkiintoista nähdä, mistä se järjestyy. Täältä ei kannata lähteä kuukauden reissuun vuokra-autolla.
Anne-Mari lupautui tarvittaessa tuuraamaan Melskan hoidossa, joten sekin asia on hoidossa. Kampaajatyttö on ainoa Helsingin kotiin jäävä naisihminen, mutta onneksi näillä pojilla on näpsäköitä tyttöystäviä, jotka kyllä pelastaa pojat pulasta tarvittaessa.

Tuntuu, että "harjoituskuukausi" mummolaelämää tekee meille oikein hyvää, jotta saamme todellisuuspohjaa kuvitelmille ja haaveille. Mummokin voi olla evakossa omassa kirkonkylän asunnossaan, jotta voimme harjoitella elämistä omin nokkinemme.

Miika tekee ensi töikseen isin kanssa itselleen ongen, Saara haluaa sukeltelua varten "torkkelin".
Minä istun ensiksi takakuistin sohvalle kahvimuki kädessä ja annan silmien katsella papan metsää.