lauantai 11. toukokuuta 2013

Tule kesäkuu oikein hitaasti...

Kyllä nyt oikeasti alkaa tuntua kesältä, kun päätimme lähteä kesäkuun alussa isin kesäloman alkamisen myötä  Kangasniemen mummolaan.
Olin jossain vaiheessa väläytellyt ajatusta, että paahtaisin töitä kesäkuun, mutta yht´äkkinen ajatus mummolaanmenosta alkoi itää ja kantaa hedelmää. En edes muista milloin viimeksi olisimme viettäneet lomaa muualla kuin kotona. Ja kaupunkielämään verrattuna polttopuiden teko ja mahdollinen perunamaan laitto ovat lomaa parhaimmillaan.
Mukaan lähtee neljä tyttöä ja kolme poikaa nuorimmasta päästä. Helsinkiin jäävät ovat sidoksissa töihinsä enemmän ja vähemmän ja toivotamme heidätkin milloin hyvänsä tervetulleiksi seuraamme.
Lähtöpäivä ja linja-autovuoro on päätetty - takaisin tulemme viimeistään silloin, kun isin pitää lähteä töihin.

Auton tarvitsemme mummolaan ja on mielenkiintoista nähdä, mistä se järjestyy. Täältä ei kannata lähteä kuukauden reissuun vuokra-autolla.
Anne-Mari lupautui tarvittaessa tuuraamaan Melskan hoidossa, joten sekin asia on hoidossa. Kampaajatyttö on ainoa Helsingin kotiin jäävä naisihminen, mutta onneksi näillä pojilla on näpsäköitä tyttöystäviä, jotka kyllä pelastaa pojat pulasta tarvittaessa.

Tuntuu, että "harjoituskuukausi" mummolaelämää tekee meille oikein hyvää, jotta saamme todellisuuspohjaa kuvitelmille ja haaveille. Mummokin voi olla evakossa omassa kirkonkylän asunnossaan, jotta voimme harjoitella elämistä omin nokkinemme.

Miika tekee ensi töikseen isin kanssa itselleen ongen, Saara haluaa sukeltelua varten "torkkelin".
Minä istun ensiksi takakuistin sohvalle kahvimuki kädessä ja annan silmien katsella papan metsää.

16 kommenttia:

  1. Kuulostaapa hyvältä.

    VastaaPoista
  2. Hienoa, kun pääsette kokeilemaan siipiänne mummolaan. Kyllä sitä hommaa riittää, ehkä enemmän kuin kaupungissa konsanaan ja ainakin toisenlaista. Vaikka meillä ei ole kovin isoa kasvimaata ja muuta, niin hommaa on joka päivälle enemmän kuin kerkiää tekemään - tosin mies tekee ja minä laiskottelen (luen silloin tällöin kirjoja ja bloggaan ja neulon).

    ps. eivät nuo nuoret nälkään kuole. Tekee hyvää olla hetki omin voimin. Kyllä ne pojatkin ruokaa osaa laittaa ja siivota ja pyykätä...jos eivät osaa, niin oppivat

    VastaaPoista
  3. Ihanalta kuulostaa.
    Oikein hyvää ja aurinkoista mummolalomaa teille ♥ ♥

    VastaaPoista
  4. Oi miten ihanaa! Lomassa parasta on ainakin sen odottelu, mutta taatusti nautitte itse lomallakin joka hetkestä.

    VastaaPoista
  5. Hyvää mummolalomaa :) Blogissani on sinulle haaste. http://mennaankomaalle.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ruuti!
      Katsotaan, saanko aikaiseksi tarttua haasteeseen.

      Poista
  6. Kuulostaa kivalta .
    Aurinkoista äitienpäivää!

    VastaaPoista
  7. Tuohan oli hyvä idea! Varmaan nautitte, hyttysistä huolimatta. Ja mummokin on iloinen!

    VastaaPoista
  8. oi miten mahtava kuukausi teille tulossa,mukava odotella kesäkuun alkua...lapsetkin varmasti ovat innoissaan!

    VastaaPoista
  9. Niin eihän siihen ole kun kolme viikkoa.Tuntukoon kesäkuu oiiiikeeeen piiiitkältääää.Hyvää Äitienpäivää sinulle Sirkku.

    VastaaPoista
  10. Mukavaa äitienpäivää! Ja ilolla kesäkuun odottamista

    VastaaPoista
  11. Kuulostaa niin ihanalta. Sieltä se kesä pian saapuu ja pääsette nauttimaan maaseudun kiireettömyydestä....

    VastaaPoista
  12. Koko vaivaisen sydämeni voimalla toivotan teille työtä, lepoa ja Taivaan Isän siunausta "lomalle"!

    VastaaPoista
  13. Loma kuulostaa kivalta; pitäkää hauskaa!

    Sen sijaan korvaan särähtää pahasti tyttöystävien vastuu poikien pelastamisesta. Tyttärelleni vakuuttaisin tuossa tilanteessa, että on parempi jättää poikaystävä pieneen pulaan, jotta oppisi selviämään itse - se voi tulevaisuudessa olla tärkeä taito. Poikani äitinä häpeäisin, jos hän olettaisi tyttöystävänsä esim. ruokkivan itsensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipä hei, Tuazophia
      ja kiitos kommentistasi.
      Olit tarkkasilmäinen lukija, koska ihan tarkoituksella muotoilin sanani tuossa yhteydessä niin, että edes joku havahtuu.
      Tällaisessa perheessä, jossa äiti on kulkenut 25 vuotta hellan ja pyykkikoneen väliä,on kuukauden elo pojille ilman äitiä näyttö siitä, mitä vuosien mittaan on kotitöistä opittu.
      Myönnän kyllä, että olen meidän isoista pojista antanut täällä usein "hellanlettu" -kuvaa.
      Vaan uskoisin heidän selviävän ilman siskojen ja tyttöystävien avustusta. Vakuuttavaa näyttöä ovat pojat antaneet taidoistaan jo viime aikojen työvuorojeni aikana.
      Eli eipä taida minunkaan tarvita hävetä poikiani.

      Poista
  14. Voi iloitsen puolestanne, että pääsette sinne maalle <3 Kotona olevat varmasti pärjäävät hyvin ja te saatte nauttia ihanasta kesästä:)

    VastaaPoista